Siirry sisältöön

Filemon Tiderman

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Filemon Tiderman
Henkilötiedot
Syntynyt27. tammikuuta 1883
Östra Skrukeby
Kuollut14. toukokuuta 1967 (84 vuotta)
Turku
Ammatti oik. yo., toimittaja, apulaisjohtaja

Johan Filemon Krysostomus Tiderman (27. tammikuuta 1883 Östra Skrukeby – 14. toukokuuta 1967 Turku)[1] oli Ruotsissa syntynyt suomalainen toimittaja ja sortokausien aktivisti.[2] 1900-luvun alkuvuosina hän vaikutti myös sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filemon Tidermanin vanhemmat olivat ruotsalainen pastori Carl Johan Tiderman (1855-1937) ja Brita Mathilda Bjärbom (1854-1936).[1] Isä oli alkuperäiseltä ammatiltaan seppä. Uskonnollisen herätyksen koettuaan C. J. Tiderman muutti perheineen 1893 Helsinkiin, jossa hän toimi katolis-apostolisen seurakunnan saarnaajana ja johtajana.[3][4] Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Lyceum för gossar och flickor i Helsingforsista 1900 Tiderman työskenteli virkailijana Uudenmaan Osakepankissa.[1][2]

Syksyllä 1902 Tiderman liittyi Helsingin ruotsalaisen työväenyhdistyksen yhteyteen perustettuun nuoriso-osastoon. Suomen Työväenpuolueen (nyk. SDP) omaksuttua sosialidemokraattisen linjan työväenliikkeeseen jäi Tidermanin ohella vain muutama ruotsinkielinen ylioppilas kuten K. E. Primus-Nyman ja K. H. Wiik.[5] Tiderman toimi myöhemmin muun muassa Finlands Svenska Arbetarförbundin hallituksen puheenjohtajana.[6] Keväällä 1906 hän ehdotti Wiikin kanssa Arbetaren-lehdessä ruotsinkielisen sosialidemokraattisen puolueen perustamista. Heidän mukaansa "ahdamielinen nationalismi ja väkivaltainen vallankumouksellisuus" olivat saaneet jalansijaa suomalaisten sosialidemokraattien keskuudessa.[5] Samana syksynä hän jätti pannkivirkailijan työnsä ja aloitti oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa.[1][2]

Aktivismi ja karkotus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimmäisen sortokauden aikana Tiderman oli myös mukana aktiivisen vastustuspuolueen toiminnassa. Hän oli aktivistien julkaiseman Framtid-aikakauslehden päätoimittaja 1905–1906[2] kuului Voimaliiton johtohahmoihin.[7] Kesällä 1906 Tiderman oli Närpiössä vastaanottamassa aktivistien hankkimaa aselastia, joka salakuljetettiin Saksasta saapuneella aluksella.[8] Tiderman teki muiden aktivistien tavoin yhteistyötä venäläisten bolshevikkivallankumouksellisten kanssa.[9][10] Hän osallistui muun muassa Viaporin kapinaan avustamalla sen johtajiin kuulunutta kapteeni Sergei Tsionia.[11] Lokakuussa 1907 Tiderman, Johannes Gummerus ja Wolter Stenbäck matkustivat Aino Malmbergin seurassa Pietariin tapaamaan Suomessakin vierailleita amerikkalaisia sosialisteja Rose ja Anna Strunskya ja William English Wallingia. Muutaman päivän kuluttua he joutuivat Venäjän salaisen poliisin Ohranan pidättämäksi.[12][13] Venäläisen bolshevikin Vladimir Smirnovin mukaan pidätykset tapahtuivat Jevno Azefin ilmiannosta.[14] Tiderman määrättiin karkotettavaksi kolmeksi vuodeksi Siperian Berjozovoon,[15] mutta hän karkasi kuljetuksen aikana Tobolskissa ja onnistui pakenemaan Keski-Eurooppaan.[16] Tammikuussa 1908 Tiderman sai poissaolevana seitsemän kuukauden vankeustuomion majesteettirikoksesta Framtid-lehdessä julkaistun artikkelin johdosta.[17] Vuosina 1910–1913 Tiderman asui Saksassa, jossa hän opiskeli Jenan ja Münchenin yliopistoissa.[2]

Paluu maanpaosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Suomeen 1913 Tiderman työskenteli Finlands handel, sjöfart och industri -julkaisun päätoimittajana. Tiderman oli mukana jääkäriliikkeessä ja sisällissodan aikana hän hankki aseita Helsingin suojeluskunnalle. Syksystä 1918 lähtien Tiderman työskenteli Helsingin Arvopaperipörssin sihteerinä. 1920-luvun alkuvuosina hän oli myös Industritidningenin ja Trade and Industry of Finlandin päätoimittaja.[18] Vuosina 1935-1957 Tiderman työskenteli pörssin apulaisjohtajana.[19] Hän kuoli Turussa 84-vuotiaana toukokuussa 1967. Tiderman on haudattu Turun hautausmaalle.[20]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filemon Tidermanin puoliso oli Snappertunassa syntynyt Gerda Erika Holmberg (1884-1975), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1914.[2] Heillä oli yksi lapsi.[1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hirn, Julius; Tiderman, Filemon: Tobaksfabriken i Jakobstad 1762–1912. Helsingfors: Ph. U. Strengberg & C:os aktiebolag, 1916.
  • Helsingfors börs 1912–1937. Helsingfors: Helsingfors börs, 1937.
  • Helsingfors fondbörs 1937–1962 : (Helsingfors börs 50 år) : den senare hälften av fondbörsens 50-åriga verksamhet i korthet skildrad. Helsingfors: Helsingfors fondbörs, 1962.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Autio, Veli-Matti: 26709 Tiderman, Johan Filemon Chrysostomus (PDF) Ylioppilasmatrikkeli 1900–1902. 25.8.2012. Helsingin yliopisto. Viitattu 1.9.2025.
  2. ↑ a b c d e f Lundén Cronström, Ingegerd (toim.): Vem och vad? Biografisk handbok 1967, s. 585–586. Helsingfors: Schildts, 1966. Projekt Runeberg.
  3. ↑ Svärd, Anders August: 4 generationer av smeder (Tiderman) 24.9.2009. Jernbruk i Fokus. Viitattu 1.9.2025. (ruotsiksi)
  4. ↑ Dödsfall. Hufvudstadsbladet, 20.10.1937, nro 283 (2. painos), s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.9.2025. (ruotsiksi)
  5. ↑ a b Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen : ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, s. 209–211, 291–292. Väitöskirja. Porvoo; Helsinki: WSOY, 1961.
  6. ↑ De svenska arbetarenas representantmöte. Arbetaren, 21.7.1906, nro 29, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2015. (ruotsiksi)
  7. ↑ Parmanen, Eino I.: Voimaliitto. Suomen Sotilas, 1937, nro 24–26, s. 498. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.9.2025.
  8. ↑ Parmanen, Eino I.: Vaasan veri ei vapise. Hakkapeliitta, 24.5.1932, nro 21, s. 634. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.9.2025.
  9. ↑ Smirnov, Vladimir: ”Suomi 1905 vallankumouksen punaisena selkäpuolena”, Bolshevikkien toiminta Suomessa ja Viaporin kapina : eräitä aikalaisten muistelmia v. 1905 vallankumouksen ajoilta, s. 20. Leningrad; Petroskoi: Kirja, 1931. Teoksen verkkoversio (PDF).
  10. ↑ Burenin, Nikolai: ”Muistelmia Suomen vallankumouksellisesta menneisyydestä”, Bolshevikkien toiminta Suomessa ja Viaporin kapina : eräitä aikalaisten muistelmia v. 1905 vallankumouksen ajoilta, s. 51, 54. Leningrad; Petroskoi: Kirja, 1931. Teoksen verkkoversio (PDF).
  11. ↑ Rautiainen, Antti: In Centenary of the Sveaborg uprising 30th of July – 2nd of August 1906 – lessons for anarchists 3.12.2006. Livejournal. Viitattu 24.3.2015. (englanniksi)
  12. ↑ Malmberg, Anna: Voimatonta väkeä, s. 89–90. Helsinki: Otava, 1927. Kansalliskirjasto.
  13. ↑ Engman, Max; Eriksson, Jerker A.: Mannen i Kolboxen : John Reed och Finland, s. 128–129. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1979. ISBN 951-9017-47-X Kansalliskirjasto. (ruotsiksi)
  14. ↑ Smirnov, Vladimir: ”Suomi 1905 vallankumouksen punaisena selkäpuolena”, Bolshevikkien toiminta Suomessa ja Viaporin kapina : eräitä aikalaisten muistelmia v. 1905 vallankumouksen ajoilta, s. 20. Leningrad; Petroskoi: Kirja, 1931. Teoksen verkkoversio (PDF).
  15. ↑ xxxxxx. Uusi Suometar, 14.12.1907, nro 290, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 02.09.2025.
  16. ↑ xxxxxx. Suomalainen Kansa, 15.06.1908, nro 135, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 02.09.2025.
  17. ↑ xxxxxx. Kotka Nyheter, 01.02.1908, nro 8, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 02.09.2025.
  18. ↑ Sextioåring. Hufvudstadsbladet, 27.1.1943, nro 25, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.9.2025. (ruotsiksi)
  19. ↑ Kock, Gunhard: Helsingin Keskuskirjapaino Oy Pörssitieto. Viitattu 1.9.2025.
  20. ↑ Tiderman, Johan Fileman (sic) Hautakartta. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 1.9.2025.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Filemon_Tiderman&oldid=23533439”