FS Tourville (1926)
| Tourville | |
|---|---|
 Tourville 1945 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Arsenal de Lorient |
| Kölinlasku | 4. huhtikuuta 1925 |
| Laskettu vesille | 24. elokuuta 1926 |
| Palveluskäyttöön | 12. maaliskuuta 1929 |
| Loppuvaihe | romutettu 8. maaliskuuta 1962 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
10 000 t (standardi) 12 000 t (kuormattu) |
| Pituus | 191 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 19,1 m |
| Syväys | 5,85 m |
| Koneteho | 120 000 shp |
| Nopeus | 34 solmua |
| Miehistöä | 605 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
8 x 203 mm/L50 Mle 1924 -tykkiä Model 1924 -kaksoistorneissa 8 x 75 mm/L50 Mle 1924 -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina Mle 1922 -asennuksina 8 x 37 mm/L50 -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina Model 1925 -asennuksina 4 x kolmipiippuista 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä 12 x 550 mm torpedoputkea 2 x Gourdou-Leseurre GL-812 -lentokonetta |
Tourville oli Ranskan laivaston 1920-luvun lopulla valmistunut Duquesne-luokan raskas risteilijä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Duquesne-luokka
Alus tilattiin Lorientin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 4. huhtikuuta 1925. Alus laskettiin vesille 24. elokuuta 1926 ja otettiin palvelukseen 12. maaliskuuta 1929.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intensiivisen koulutusjakson päätyttyä alus lähti 5. huhtikuuta 1929 yhdeksän kuukautta kestävälle maailmanympäryspurjehdukselle. Matka aloitettiin Ranskasta Yhdysvaltoihin, josta jatkettiin Panaman kanavan kautta Tyynelle valtamerelle. Alus matkasi Etelä-Amerikan rannikkoa Peruun ja Chileen, josta edelleen Australiaan ja Intian valtameren ylittäen Punaisellemerelle. Se jatkoi matkaansa Suezin kanavan kautta Välimerelle Gibraltarin kautta Atlantille ja alus palasi lopulta Brestiin. Alus siirrettiin 24. joulukuuta purjehduksen päätyttyä Lorientin telakalle, jossa sen tulenjohtojärjestelmä viimeisteltiin.[2]
Matkan aikana alus oli liitetty vasta muodostettuun 1. kevyeenviirikköön (ransk. 1re Division Légère), johon se liittyi 1930. Viirikkö kuului osana Touloniin sijoitettua 1. laivuetta, kunnes 1932 Toulonissa perustettiin 1., 5. ja 7. keveistäviiriköistä 1. kevyt laivue.
Alus oli 1933-1934 telakalla modernisoitavana, jolloin sen ilmatorjunta-aseistusta päivitettiin. Samalla se siirrettiin 3. kevyeenviirikköön. Huhtikuussa viirikkö nimettiin uudelleen 2. risteilijäviiriköksi (ransk. 2e Division de croiseurs). Alukselta poistettiin samassa yhteydessä katapultti ja se siirrettiin koululaivaksi. Se evakuoi Espanjan sisällissodan aikana pakolaisia sekä valvoi Ranskan etuja alueella elokuusta 1936 toukokuuhun 1937. Alus siirrettiin tammikuussa 1939 Toulonissa telakalle, jossa sille palautettiin katapultti samoin kuin yksi Loire 130 -kellukekone.[2]
Palvelukseen palattuaan alus liitettiin elokuussa Toulonissa 2. risteilijäviirikköön. Toisen maailmansodan alettua alus osallistui Välimerellä akselivaltojen alusten etsintään, kunnes se siirtyi 8.-26. joulukuuta Bizertestä Beirutiin. Etsinnän aikana alus pysäytti kaikkiaan 32 alusta.[2]
Alus teki 20. tammikuuta - 7. helmikuuta uuden matkan Toulonista Beirutiin ja takaisin, jolloin se kuljetti suuren kultaerän turvaan. Alus liittyi Aleksandriassa vasta muodostettuun Force X:ään. Ranskan antauduttua alus riisuttiin aseista ja se makasi ankkuroituna Aleksandriassa aina vuoteen 1943.[2]
Aluksen palattua palvelukseen se liitettiin Dakarissa 1. risteilijäviirikköön ennen siirtoaan huollettavaksi Bizerteen kesäkuussa 1944. Se siirrettiin marraskuussa edelleen Touloniin, jossa se sijoitettiin joulukuussa saattajien emälaivaksi.[2]
Sodan päätyttyä alus lähetettiin Indokiinaan, ja se saapui 16. tammikuuta 1946 Saigoniin. Alus tuki maajoukkojen taisteluja, kunnes se palasi 27. heinäkuuta Touloniin. Alus teki toisen palvelusrupeaman alueella 8. lokakuuta 1946 - 15. marraskuuta 1947, mistä se palasi Ranskaan 11. joulukuuta. Samalla aluksen aktiivipalvelus päättyi.[2]
Alus oli tämän jälkeen ponttoonina ja majoitusaluksena Brestissä, kunnes se poistettiin alusluettelosta 28. huhtikuuta 1961. Tämän jälkeen alus makasi ankkurissa Lannionissa, kunnes se hinattiin 15. tammikuuta 1963 Brestistä romutettavaksi La Ciotatille Touloniin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
- Jordan, John & Moulin, Jean: French Cruisers 1922-1956. Lontoo: Seaforth Publishing, 2013. ISBN 978-1-84832-133-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Duguay-Trouin-luokka – Seuraaja: Suffren-luokka |