FS Duquesne (1925)
| Duquesne | |
|---|---|
 Duquesne |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Arsenal de Brest |
| Kölinlasku | 30. lokakuuta 1924 |
| Laskettu vesille | 17. joulukuuta 1925 |
| Palveluskäyttöön | 6. joulukuuta 1928 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1950 |
| Loppuvaihe | romutettu 1955 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
10 000 t (standardi) 12 000 t (kuormattu) |
| Pituus | 191 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 19 m |
| Syväys | 6,32 m |
| Koneteho | 120 000 shp |
| Nopeus | 33,75 solmua |
| Miehistöä | 605 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
8 x 203 mm/L50 Mle 1924 -tykkiä kaksoistorneissa 8 x 75 mm ilmatorjuntatykkiä 8 x 37 mm M1925 -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina 4 x kolmipiippuista 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä 12 x 550 mm torpedoputkea 2 x Gourdou-Leseurre GL-812 -lentokonetta |
Duquesne oli Ranskan laivaston 1920-luvun lopulla valmistunut Duquesne-luokan raskas risteilijä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Duquesne-luokka
Alus tilattiin Brestin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 30. lokakuuta 1923. Alus laskettiin vesille 17. joulukuuta 1925 ja otettiin palvelukseen 25. tammikuuta 1926.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Duquesne esiteltiin ensi kerran 3. heinäkuuta 1928 Le Havren laivastonäyttelyssä, jonka jälkeen se teki koulutuspurjehduksen New Yorkin kautta Guadaloupeen. Seuraavana vuonna alus kiersi Afrikan, mihin kului seitsemän kuukautta. Marraskuusta 1929 alkaen alus oli Touloniin sijoitetun 1. laivueen 1. kevyen viirikön lippulaivana. Se teki muutaman koulutuspurjehduksen kuten lokakuussa 1931 Yhdysvaltoihin Yorktownin taistelun 150-vuotis juhlallisuuksiin. Vuodesta 1932 vuoteen 1938 aluksen kotisatamana oli Toulon, jossa se kuului joko 1. tai 3. viirikköön. Vuodesta 1938 alkaen alus oli liitettynä laivaston tykistökouluun, missä tehtävässä se oli aina toisen maailmansodan alkuun.[2]
Alus lähti 25. tammikuuta 1940 Dakariin, jossa se oli huhtikuuhun osallistuen Saksan laivaston Admiral Graf Speen etsintään. Se siirtyi toukokuussa Aleksandriaan, jossa se määrättiin Force X:n 2. risteilijäviirikön lippulaivaksi. Osaston ainoa tehtävä oli 12.-13. kesäkuuta tehty purjehdus Adrianmerelle. Britannian aloittaessa Ranskan laivaston käyttökelvottomaksi tekemiseen tähtäävän operaatio Catapultin alus oli edelleen Aleksandriassa. Ranskan satamassa olleen laivasto-osaston komentaja amiraali René-Emile Godfroy suostui tuhoamisen välttämiseksi alustensa aseistariisumiseen ja miehistöjen internointiin. Osasto liittyi 24. kesäkuuta 1943 Vapaan Ranskan laivastoon, jonka jälkeen alus siirtyi Hyväntoivonniemen reittiä Dakariin.[3]
Alus partioi Atlantilla käyttäen Dakaria tukikohtanaan huhtikuuhun 1944. Joulukuusta 1943 alkaen 1. viirikkö oli vastannut saarronmurtajien etsinnästä Atlantilta. Toukokuussa 1944 Duquesne saapui Clydeen ja sitä käytettiin reservinä operaatio Neptunen ajan. Operaatiosta vapauduttuaan alus liitettiin Ranskan merivoimien Lorraine-ryhmään, joka oli muodostettiin joulukuussa 1944 tuhoamaan saksalaisten Atlantin rannikolle eristyksiin jääneitä pesäkkeitä.[4]
Alus oli huollon tarpeessa ja se siirrettiin kesäkuussa 1945 Brestissä telakalle, mistä se palasi palvelukseen marraskuussa. Alus osallistui palvelukseen palattuaan joukkojen kuljetuksiin muun muassa Indokiinaan, jossa se osallistui kahteen operaatioon. Ensin tammikuusta marraskuuhun 1946 ja joulukuusta 1946 elokuuhun 1947 suojaten maihinnousuja sekä tulittaen rannikkopuolustusta. Elokuussa 1947 alus siirrettiin Toulonissa reserviin.[4]
Alus siirrettiin Arzewiin Algeriaan maihinnousujoukkojen kelluvaksi kasarmiksi, missä tehtävässä se jatkoi palveluksesta poistoonsa saakka 1950. Alus romutettiin 1955.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
- Jordan, John & Moulin, Jean: French Cruisers 1922-1956. Lontoo: Seaforth Publishing, 2013. ISBN 978-1-84832-133-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Duguay-Trouin-luokka – Seuraaja: Suffren-luokka |