Duquesne-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Duquesne-luokka
Luokan nimikkoalus Duquesne
Luokan nimikkoalus Duquesne
Tekniset tiedot
Uppouma 10 000 t (kuiva)
12 200 t (kuormattu)
Pituus 191 m (kokonaispituus)
Leveys 19,00 m
Syväys 6,45 m (max)
Koneteho 120 000 shp
Nopeus 34 solmua
Aseistus
Meritorjunta 8 x 203 mm/50 Mle 1924 -tykkiä kaksiputkisina Mle 1922 asennuksina
6 x 550 mm Mle 1923D torpedoputkea kolmiputkisina asennuksina Mle 1925T
Ilmatorjunta 8 x 75 mm/50 Mle 1924 -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina Mle 1922 asennuksina
8 x 37 mm/50 Mle 1925 -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina asennuksina
4 x 13,2 mm kaksipiippuista ilmatorjuntakonekivääriä

Duquesne-luokka oli Ranskan laivaston 1920-luvun lopulla valmistetun kahden raskaan risteilijän muodostama alusluokka, jonka alukset palvelivat toisessa maailmansodassa.

Washingtonin laivastosopimus määritti aluksen suunnittelurajat 10 000 tonnin uppoumaan ja pääaseet 203 millimetriin. Ranskan laivastolla ei ollut 203 millimetrin tykkejä, joten sellainen tuli suunnitella. Työn tuloksena luotiin 203 millimetrin 50 pituuskaliiperin Modèle 1924 -tykki, joka ampui 134 kilogramman kranaatteja. Suunnittelutyön edetessä todettiin asetettujen rajojen pakottavan moniin kompromisseihin ja he päättivät vähentää alusten suojaa pysyäkseen asetetussa uppoumarajassa.[1]

Merivoimien esikunnan 6. heinäkuuta 1922 julkistetut vaatimukset olivat:

  • alusten aseistuksean tuli olla kahdeksan 203 millimetrin tykkiä, joihin kuhunkin tuli olla 150 laukausta. Tykit oli sijoitettava kolmeen tai neljään kevyesti panssaroituun torniin.
  • aluksilla tuli olla neljä 100 millimetrin ilmatorjuntatykkiä, joihin kuhunkin 500 laukausta
  • lisäksi tuli olla kaksi neljän 550 millimetrin torpedoputken ryhmää ja tilat neljälle varalla olevalle torpedolle
  • sukellusveneiden torjuntaan aluksilla tuli olla neljä Thornycroftin 24 senttimetrin sukellusveneentorjuntaheitintä
  • alusten toimintasäteen tuli olla 5000 merimailia 15 solmun nopeudella.

Alusten torpedosuojan muodostivat vesitiiviit osastot, mutta lisäsuojaksi halutun panssaroinnin lisääminen pudottaisi nopeutta kahdella solmulla. Siten esitettiin kahden erillisen suunnitelman tekemistä, joista ensimmäisessä esitettäisiin suojaamaton maksiminopeuden saavuttava alus ja toisessa paremmin suojattu hitaampi alus.

Kukin kahdella 203 millimetrin tykillä varustettu torni painoi 180 tonnia, kun vastaava 155 millimetrin tykkitorni painoi vain 80 tonnia. Kukin 203 millimetrin kranaatti painoi 123 kilogrammaa ja sen panos 53 kilogrammaa vastaavan 155 millimetrin ammuksen painon ollessa 57 ja 20 kilogrammaa. Samoin ammusmäärää oli lisätty aikaisemmasta 125:stä 150:een eli pääaseistuksen aiheuttama painon kasvu oli noin 135 prosenttia.

Marraskuussa 1922 täydennettiin vaatimuksia lisäämällä ilmatorjunta-aseistusta. Aluksille tuli asentaa kahdeksan yksiputkista myös merimaalien torjuntaan soveltuvaa 100 millimetrin tykkiä ja niiden lisäksi kahdeksan 40 millimetrin ilmatorjntatykkiä, joihin kuhunkin 1000 laukausta. Tätä täydennettiin vielä kahdellatoista kahdeksan millimetrin konekiväärillä. Samoin aluksille tuli asentaa meritiedustelulentokoneen vaatima paineilmatoiminen katapultti. Näitä kompensoimaan torpedoputkiryhmät muutettiin kolmiputkisiksi.

Duquesne-luokan raskaat risteilijät[2]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Palvelukseen Kohtalo
Duquesne Arsenal de Brest, Brest 30. lokakuuta 1924 17. joulukuuta 1925 25. tammikuuta 1926 palveluksesta 1950
romutettu 1955
Tourville Arsenal de Lorient, Lorient 4. huhtikuuta 1925 24. elokuuta 1926 12. maaliskuuta 1929 palveluksesta 1950
romutettu 1963
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Jordan, John: Duquesne and Tourville: The First French Treaty Cruisers. Warship, 2005. Lontoo: Conway Maritime Press. (englanniksi)
  • Jordan, John & Moulin, Jean: French Cruisers 1922-1956. Lontoo: Seaforth Publishing, 2013. ISBN 978-1-84832-133-5. (englanniksi)
  1. Whitley, M. J. s. 29-30
  2. Jordan, John & Moulin, Jean s. 44