FS Georges Leygues (1936)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Georges Leygyes
Georges Leygyes
Georges Leygyes
Civil and Naval Ensign of France.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Ateliers et Chantiers de St. Nazaire-Penhoët, St. Nazaire
Kölinlasku 21. syyskuuta 1933
Laskettu vesille 24. maaliskuuta 1936
Palveluskäyttöön 15. marraskuuta 1937
Palveluskäytöstä 15. marraskuuta 1957
Loppuvaihe romutettu 1959
Tekniset tiedot
Uppouma 7 600 t (standardi)
9 120 t (kuormattu)
Pituus 179 m (kokonaispituus)
Leveys 17,5 m
Syväys 5,35 m
Koneteho 84 000 hv
Nopeus 31 solmua
Miehistöä 540
Aseistus
Aseistus 9 x 155 mm tykkiä kolmoistorneissa
8 x 90 mm ilmatorjuntatykkiä
24 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä
4 x 550 mm torpedoputkea

Georges Leygues oli Ranskan laivaston La Galissonnière -luokan kevyt risteilijä toisessa maailmansodassa. Alus oli nimetty Georges Leyguesin mukaan.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Ateliers et Chantiers St. Nazairelta, missä köli laskettiin 21. syyskuuta 1933. Alus laskettiin vesille 24. maaliskuuta 1936 ja valmistui 15. marraskuuta 1937.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 4. risteilijäviirikköön, joka kuului Ranskan nopeaan laivasto-osastoon (ransk. Force de Raid). Alus tulitti vahingossa Ranskan merivoimien sukellusvenettä Casabiancaa. Huhtikuussa 1940 merivoimien uudelleen järjestelyssä valmistauduttaessa Italian sotaan liittymiseen alus siirtyi 24. huhtikuuta Atlantin laivaston mukana Oraniin. 3. ja 4. viirikkö välttivät tuhon Britannian kuninkaallisen laivaston hyökkäyksessä Mers-el-Kebiriin ja ne siirtyivät lopulta Touloniin.[2]

Alus lähti 9. syyskuuta 1940 Toulonista Gloiren ja Montcalmin kanssa läpäisten Gibraltarinsalmen kohtaamatta brittiläisiä aluksia. Osasto tankkasi Casablancassa, mistä se jatkoi Dakariin, jonne saavuttiin 14. syyskuuta. Alus lähti samojen alusten kanssa Dakarista 18. syyskuuta kohti Librevilleä, mutta brittiläinen laivasto-osasto esti osaston matkan. Montcalm ja Georges Leygues pakenivat briteiltä ja ne palasivat Dakariin, jossa alukset avustivat brittien ja Vapaan Ranskan joukkojen hyökkäyksen (operaatio Menace) torjunnassa 23.-25. syyskuuta. Georges Leygues sai kaksi osumaa HMAS Australiaan ja se vältti torpedohyökkäyksen.

Lukuun ottamatta kultavarannon siirtoa Casablancaan elokuussa 1941 seuraavina kahtena vuotena aluksen palvelus oli vähäistä. Liittoutuneiden noustua maihin Pohjois-Afrikassa ja Saksan miehitettyä Vichyn Ranskan liittyi Georges Leygues kuten muutkin ranskalaiset sotalaivat liittoutuneisiin. Alkuvuodesta 1943 alus aloitti Dakarista Atlantin merireittien valvonnan ja 13. huhtikuuta se pysäytti saksalaisen saarronmurtajan Portlandin, jonka miehistö upotti aluksensa.

Heinäkuusta lokakuuhun alus oli huollettavana Portlandissa Yhdysvalloissa, missä lentokoneiden vaatimat tilat ja varusteet poistettiin ja alukselle asennettiin lisää ilmatorjunta-aseistusta. Alus palasi Dakariin jatkaen saarronmurtajien etsintää, kunnes kesäkuussa 1944 se osallistui Normandian ja Etelä-Ranskan maihinnousujen tukemiseen. Alus siirtyi 13. syyskuuta 1944 Touloniin. Alus tulitti Italian Rivieran rannikkoa Genovan ympärillä aina maaliskuuhun 1945, mikä oli samalla aluksen viimeinen sotaoperaatio. Alus oli toukokuusta 1945 tammikuuhun 1946 huollettavana Casablancassa.

Alus osallistui Indokiinan sotatoimiin tukien tykkitulellaan maajoukkoja. Se osallistui 1956 Suezin kriisiin, jolloin alus johti Ranskan merivoimien alusten muodostamaa Israelin maavoimia Gazan kaistalla tukenutta tulitukiosastoa. Georges Leygues poistettiin palveluksesta 1. toukokuuta 1957 ja myytiin romutettavaksi marraskuussa 1959.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whitley, M. J. s. 43
  2. Whitley, M. J. s. 46-47