FS Béarn (1920)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Béarn
Béarn
Béarn
Civil and Naval Ensign of France.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Société Nouvelle des Forges et Chantiers de la Méditerranée, La Seyne-sur-Mer, Ranska
Kölinlasku 10. tammikuuta 1914
Laskettu vesille 1. huhtikuuta 1920
Palveluskäyttöön toukokuu 1927
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 31. maaliskuuta 1967
Tekniset tiedot
Uppouma 22 100 t (kuiva)
28 400 t (max)
Pituus 182,6 m
Leveys 27,1 m (runko)
21,34 m (lentokansi)
Syväys 8,38 m (keskisyväys)
21,34 m (max)
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 21,5 solmua
Miehistöä 865
Aseistus 40 × lentokonetta
8 × 6,1″ tykkiä
6 × 75 mm ilmatorjuntatykkiä
8 × 37 mm ilmatorjuntatykkiä
4 × 21,7″ torpedoputkea

Béarn oli Ranskan laivaston ensimmäinen varsinainen lentotukialus.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Ranskan laivaston pyrkimys operoida maakoneilla sotalaivalta pyrittiin toteuttamaan 700 tonnin sluupilla Bapaumella, jolle asennettiin lentokansi Nieuport 17 -hävittäjiä varten. Kaksi vuotta myöhemmin Ranskan laivastolle annettiin lupa ensimmäiseen täydellä lentokannella varustettuun alukseen.[1]

Kuten kaikki ensimmäiset lentokannella varustetut alukset Béarnin suunnittelun pohjana oli raskas sotalaiva. Ranskan laivastolle oli tilattu neljä Normandie-luokan taistelulaivaa vuoden 1913 laivasto-ohjelmassa ja viides Béarn vuoden 1914 laivasto-ohjelmassa. Alus tilattiin marraskuussa 1913, mutta ensimmäisen maailmansodan syttyessä kaikkien rakentaminen keskeytettiin materiaalien ja työvoiman käyttämiseksi tehokkaammin sodan edistämiseen. Alukset kuitenkin säilyivät, vaikka niistä oli poistettu osia, sodan loppuun saakka.[2]

Alusten kohtalosta esitettiin lukuisia ehdotuksia, mutta ne olivat vanhentuneita ja epätaloudellista alustyyppiä ja niiden kohtaloksi lopulta muodostui Washingtonin laivastosopimus. Béarn kuitenkin päätettiin vuonna 1922 muuttaa lentotukialukseksi brittiläisen esimerkin mukaisesti, ja sen muutostyöt aloitettiin elokuussa 1923.[3]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa alus palveli heikosti varustettujen laivastonilmavoimien koulutusaluksena ja lentokoneiden kuljetusaluksena. Toisen maailmansodan alussa Yhdysvalloista tullessaan alus pysähtyi kesäkuussa 1940 Yhdysvaltain vaatimuksesta Martiniqueen, jotta aluksen lastina olleet lentokoneet eivät joutuisi saksalaisten käsiin. Alus pysyi Länsi-Intiassa Yhdysvalloissa vuosina 1943–1944 tehtyyn huoltoonsa saakka, minkä jälkeen alus palasi kuljetustehtäväänsä.[4]

Alus jatkoi kuljetustukilaivana vielä sodan päätyttyä Ranskan pyrkiessä säilyttämään siirtomaansa Indokiinassa. Aluksen aseet poistettiin vuonna 1948 ja se siirrettiin koululaivaksi ja edelleen sukellusveneiden emälaivaksi. Alus poistettiin palveluksesta marraskuussa 1966 ja se romutettiin seuraavana vuonna.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946–2006. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2008. ISBN 978-1-57488-665-8. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chesneau 1998, s. 63.
  2. Chesneau 1998, s. 63–64.
  3. Chesneau 1998, s. 64.
  4. a b Chesneau 1998, s. 65.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]