Eumir Deodato
Eumir Deodato de Almeida ([ẽʊ̃ˈmiχ djoˈdatu], s. 22. kesäkuuta 1943),[1] on brasilialainen pianisti, säveltäjä, sovittaja ja levytuottaja. Hänen tyylisuuntansa on lähinnä fuusiojazz, johon hän tuo vaikutteita brasilialaisesta musiikista, funkista ja rockista sekä usein teemoja klassisesta orkesterimusiikista.[2] Hän tunnetaan ehkä parhaiten funkjazz-tyylisestä, 9-minuuttisesta sovituksestaan Richard Straussin Also sprach Zarathustran alkuteemasta, josta tuli hitti vuonna 1974.
Deodaton on tuottanut äänilevyjä muun muassa Kool and the Gangille, Björkille ja K. D. Langille. Levytyssovituksia hän on tehnyt muun muassa Wes Montgomerylle, Astrud Gilbertolle ja Frank Sinatralle (albumilla Frank & Co, 1971). Hänen muita yhteistyökumppaneitaan ovat olleet Aretha Franklin, Bette Midler, Earth, Wind & Fire, Stanley Turrentine ja Antonio Carlos Jobim.[2] Deodato on tehnyt myös paljon elokuvamusiikkia.[3]
Soittajana Deodato tunnetaan Rhodes-sähköpianon käytöstään, yleensä ääntä hieman särkevän putkivahvistimen kautta.
Suomessa Deodato on vieraillut omine yhtyeineen ainakin vuoden 2002 Pori Jazz -festivaaleilla. Tuolloin puhallinsektiossa soittivat kolme suomalaista: trumpetisti Mika Mylläri, pasunisti Matti Lappalainen ja saksofonisti Pekka Pylkkänen.[4]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Deodato syntyi Rio de Janeirossa italialais-portugalilaiseen perheeseen. Hän on muusikkona itseoppinut ja aloitti soittamisen harmonikalla 12-vuotiaana. Hän oppi eri soittimia ja sovitustekniikkaa nopeasti ja teki ensimmäisen levytyksensä jo 17-vuotiaana. Hän työskenteli pianistina ja sovittajana Rion bossa nova -yhtyeissä, mutta lähti monien brasilialaisten taiteilijoiden tavoin maanpakoon sotilashallituksen johtamasta kotimaastaan 1960-luvun lopulla.
Deodato asettui New Yorkiin ja työskenteli siellä säveltäjä Luiz Bonfán ja tuottaja Creed Taylorin kanssa sovittajana ja kosketinsoittajana.
Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Prelude (1973) oli big band -tyylistä latinojazzia ja saavutti suuren suosion. Singlejulkaisu Also sprach Zarathustra voitti Grammy-palkinnon parhaana instrumentaalisena popkappaleena ja nousi singlelistan kakkoseksi Yhdysvalloissa ja seitsemänneksi Britanniassa. Albumi ylsi Billboard-listan kolmossijalle. Sen musiikkia käytettiin Hal Ashbyn elokuvassa Tervetuloa, Mr. Chance!.
Toinen albumi Deodato 2 ylsi sijalle 19 Billboard-listalla, ja siltä irrotettiin kaksi singlejulkaisua, muunnelmat Gershwinin Rhapsody in Bluesta ja Ravelin Pavanesta kuolleelle prinsessalle.
Deodato jatkoi levyttämistä 1980-luvun lopulle Warner Brothers Records -levymerkille, mutta levyjen suosio hiipui. Hän sai kuitenkin Yhdysvalloissa pari Top 20 -singlehittiä kappaleilla ”S.O.S., Fire In The Sky” ja ”Are You For Real".
Albumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1964: Inútil Paisagem
- 1964: Ataque
- 1964: Impulso
- 1964: Samba Nova Concepcao
- 1964: Tremendao
- 1971: Os Catedráticos
- 1972: Percepção
- 1973: Skyscrapers
- 1973: Donato/Deodato yhdessä João Donaton kanssa
- 1973: Prelude
- 1973: Deodato 2
- 1974: Deodato/Airto in Concert (Airto Moreiran kanssa)
- 1974: Whirlwinds
- 1974: Artistry
- 1975: First Cuckoo
- 1976: Very Together
- 1977: 2001 (Preluden uudelleennimetty uusintajulkaisu)
- 1978: Love Island
- 1979: Knights of Fantasy
- 1980: Night Cruiser
- 1982: Happy Hour
- 1984: Motion
- 1989: Somewhere Out There
- 1999: Rio Strut
- 2000: Bossa Nova Soundtrack
- 2001: Live at the Felt Forum
- 2002: Summer Samba
- 2007: Do It Again
- 2007: Eumir Deodato Trio – ao vivo no Rio
- 2010: The Crossing
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eumir Deodato (Arkistoitu – Internet Archive), Dicionário Cravo Albin da Música Popular Brasileira.
- ↑ a b Eumir Deodato Biography, Allmusic.com. Viitattu 2.6.2014.
- ↑ Eumir Deodato Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- ↑ Festivaalivuosi 2002: Deodato (Arkistoitu – Internet Archive), Pori Jazz -historia. Viitattu 4.6.2014.
| ||||||||||||||||||||||
