Eternal Darkness: Sanity’s Requiem

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eternal Darkness: Sanity’s Requiem
Gc-eternaldarkness.jpg
Kehittäjä Silicon Knights
Julkaisija Nintendo
Ohjaaja Denis Dyack (en)
Tuottaja Shigeru Miyamoto
Käsikirjoittaja Denis Dyack
Ken McCulloch
Säveltäjä Steve Henifin
Julkaistu
  • NA 23. kesäkuuta 2002
  • JP 25. lokakuuta 2002
  • EU 1. marraskuuta 2002
  • AUS 7. marraskuuta 2002
Lajityyppi toimintaseikkailu
selviytymiskauhupeli
Pelimuoto yksinpeli
Ikäluokitus ELSPA: 15+
ESRB: M
Alusta Nintendo GameCube
Jakelumuoto optinen levy
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Eternal Darkness: Sanity’s Requiem on Silicon Knightsin kehittämä ja Nintendon julkaisema toimintaseikkailu- ja selviytymiskauhupeli. Peli on julkaistu GameCubelle vuonna 2002.

Peli pohjautuu etäisesti kauhukirjailija H. P. Lovecraftin tarinoihin.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin keskeinen esine on mysteerinen kirja The tome of Eternal Darkness, jonka myötä pelaajalle avautuu lähes 2 000 vuotta kestävä tarina. Pelissä pelaaja ottaa ohjattavakseen lukuisia eri aikakausilla eläneitä henkilöitä, kuten roomalaisen sotilaan Pious Augustuksen, arabialaisen seikkailijan Karimin, fransiskaanimunkki Lutherin ja ensimmäisessä maailmansodasta kirjoittaneen reportterin Peter Jacobin. Näiden osioiden välissä pelaaja ohjailee Alexandra Roivasta, nuorta naista joka löytää kirjan isoisänsä kartanosta kun hän yrittää selvittää tämän väkivaltaista murhaa.

Peli oli monella tapaa erilainen kuin muut selviytymiskauhupelit. Pelin uusin elementti on mielenterveysmittari, joka vähenee aina kun pelaaja kohtaa hirviöitä, ja joka kasvaa joko loitsujen (magic) avulla tai tuhoamalla hirviön lopetusliikkeellä. Mielenterveyden huvetessa pelaaja alkaa nähdä harhoja, jotka vaikeuttavat etenemistä pelissä. Peli antaa myös pelaajan valita kuka pelin kolmesta jumalolennoista, ancientstä on pelaajan varsinainen vastustaja. Tämä valinta tapahtuu pelin alussa Pious Augustuksen osion lopussa ja vaikuttaa siihen minkä elementin hirviöitä pelaaja kohtaa eniten pelin myötä. Näitä ovat:

  • Cha’turgha, aineen jumala: Punainen jättimäinen mato, jolla on saksikädet kuten ravulla. Hänen otukset ovat aggressiivisia ja erittäin vahvoja. Zombit saavat menetettyjä raajojaan takaisin ellei niitä tapa pian sen jälkeen. Hänen äänensä on matala ja murahteleva.
  • Ulyaoth, magian jumala: Muistuttaa meduusaa. Hänen otuksensa vievät yleensä paljon magickiä. Hänen zombinsa ovat hukkumiskuoleman kokeneita ihmisiä, ja ne saattavat räjäyttää itsensä. Hänen äänensä kuulostaa suhteellisen normaalilta.
  • Xel’lotath, hulluuden jumalatar: Muodoton yksisilmäinen otus ja ilmeisesti ainoa naispuolinen ancient. Hänen otuksensa vievät paljon mielenterveyttä mutta ovat muihin otuksiin verraten heikompia. Hänen zombinsa ovat muumioita joten ne voi sytyttää tuleen. Niiltä on turha lähteä katkomaan raajoja, sillä niille jää niiden ”varjot” jotka edelleen tekevät vahinkoa. Hänen Bone Thieffeillään ei ole päätä, joten niitä on vaikeampi tappaa. Hänellä vaikuttaisi olevan kaksi persoonaa.

Näiden kolmen ohella pelin eräänlaisena takapiruna toimii heidän vartijansa, Mantorok, jonka Pious vangitsee tämän omaan temppeliin joka pelin mukaan sijaitsee jossain Kambodžassa. Mantorok ei hallitse muita otuksia kuin normaaleja Mantorok-zombeja, mutta auttaa pelaajaa tietyissä kohtaa peliä ja tuntuu ohjailevan pelin tapahtumia kulisseista.

Kuten Star Fox Adventures (Dinosaur Planet), myös Eternal Darknessin kehittäminen aloitettiin jo Nintendo 64:llä, josta johtuen pelin grafiikat eivät aivan vastanneet konsolin parhaimmistoa. Vaikka peli saikin hyvän vastaanoton, sitä ei koskaan ole vakavasti harkittu Resident Evilin kilpailijaksi, lähinnä siksi, koska peli keskittyy enemmän psykologiseen kuin ”klassiseen” pelottelukauhuun. Tässä suhteessa peli muistuttaa hiukan enemmän Silent Hill -pelejä.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peli on saanut IGN:n arvostelussa arvosanaksi 9.6/10.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matt Casamassina: Eternal Darkness: Sanity’s Requiem Review 21.6.2002. IGN. Viitattu 15.3.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä videopeleihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.