Estella Ketola
| Estella Ketola | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1895 Pori |
| Kuollut | 11. heinäkuuta 1925 (29 vuotta) Hämeenlinna |
| Poliitikko | |
| Puolue | SKP, SSTP |
Ida Estella Ketola (22. syyskuuta 1895 Pori – 11. heinäkuuta 1925 Hämeenlinna) oli suomalainen kommunisti, joka toimi muun muassa Ulvilan kunnanvaltuutettuna ja Sosialidemokraattisen nuorisoliiton Satakunnan piirisihteerinä. Hän kuoli poliittisena vankina saatuaan tuomion valtiopetoksen valmisteluun osallistumisesta.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Estella Ketola syntyi vuonna 1895 seitsenlapsiseen räätälin perheeseen Porissa, josta he vuosisadan vaihteessa muuttivat Ulvilaan kuuluneeseen Uudenkoiviston esikaupunkiin.[1] Ketola oli mukana Sosialidemokraattisen nuorisoliiton toiminnassa jo 1910-luvun alussa.[2] Vuonna 1916 hän liittyi Uudenkoiviston työväenyhdistyksen nuoriso-osastoon ja oli myös Toejoen työväenyhdistyksen nuoriso-osaston puheenjohtaja. Ketola oli aktiivinen järjestötyöntekijä, joka kiersi eri tilaisuuksissa puhujana ja lausujana. Sisällissodan aikana hän toimi ompelijana porilaisessa räätälinliikkeessä, joka valmisti varusteita punakaartille. Punaisten vetäydyttyä Porista 13. huhtikuuta 1918 Ketola lähti pakolaisten mukana kohti itää, ja jäi saksalaisten vangiksi Hollolassa 1. toukokuuta. Hänet siirrettiin Hämeenlinnan vankileirille ja vapautettiin kuulustelujen jälkeen heinäkuun alussa.[1][3]
Sisällissodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen Ketola jatkoi poliittista toimintaansa vuodesta 1920 lähtien. Hän oli muun muassa Sosialidemokraattisen nuorisoliiton Satakunnan piirijärjestön sihteerinä, ja liittyi kesällä 1921 kommunistien johtaman Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen jäseneksi. Samana kesänä Ketola osallistui myös kielletyn Suomen Kommunistisen Puolueen Pietarissa järjestettyyn puoluekokoukseen yhdessä porilaisen kirjaltajan ja kaupunginvaltuutetun Paavo Nyströmin kanssa. Ketola oli SSTP:n edustajana Ulvilan kunnanvaltuustossa, ja puolueen ehdokkaana vuoden 1922 eduskuntavaaleissa. Hän oli jyrkän kommunistisen linjan edustaja, joka hyökkäsi usein maltillisempia sosialidemokraatteja vastaan, ja arvosteli ”patavanhoillisina” pitämiään sosialidemokraattisia johtajia.[1][3] Ketola erosi kirkosta heti uskonnonvapauslain astuttua voimaan ja tunnustautui vapaa-ajattelijaksi.[4]
Etsivä keskuspoliisi tarkkaili Ketolaa ja Nyströmiä pitkään, ja kesäkuussa 1923 heidät lopulta pidätettiin epäiltynä kommunistisesta toiminnasta. Kotietsinnässä Ketolan hallusta hallusta löytyi runsaasti kommunistisia julkaisuja.[1] Samaan aikaan Ketolan ja Nyströmin kanssa pidätettiin kuusi muuta Pietarin kokoukseen osallistunutta, joiden joukossa olivat kansanedustajat Frans Hiilos ja August Rytkönen. Jo aikaisemmin oli Suomesta saapuneista 50 kokousedustajasta pidätetty 12 henkilöä, muun muassa Arvo ”Poika” Tuominen, Hugo M. Ahokanta, Kalle Lepola ja Heikki Mäkinen.[5] Helsingissä suoritetuissa kuulusteluissa Ketola tunnusti osallistuneensa puoluekokoukseen kesällä 1921. Sitä pidettiin erittäin raskauttavana, koska kokouksessa hyväksyttiin Kominternin vahvistamat vallankumoukselliset menettelytavat.[1]
Ketola oli tutkintavankeudessa Turun lääninvankilassa, mutta kun hänen osuuttaan kokouksessa tehtyihin päätöksiin ei pystytty näyttämään toteen, vapautti Turun hovioikeus Ketolan joulukuun lopussa 1923.[1] Samassa yhteydessä käsiteltiin kaikkiaan neljäntoista ”Pietarin kävijän” syytteet.[6] EK vangitsi Ketolan uudelleen heti vuorokautta myöhemmin, mutta joutui vapauttamaan hänet vajaan viikon kuluttua 5. tammikuuta 1924.[1] Syyttäjän tekemän valituksen jälkeen Korkein oikeus tuomitsi Ketolan ja Nyströmin huhtikuussa 1925 vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta.[7]
Ketola passitettiin kärsimään tuomiotaan Hämeenlinnan naisvankilaan. Sairauksista kärsinyt Ketola oli jo vankilaan mennessään niin huonossa kunnossa, että hänet sijoitettiin sairasosastolle, jossa hän menehtyi sydänvikaan heinäkuussa 1925. Ketola haudattiin Poriin Käppärän hautausmaalle. Hautajaisista muodostui suuri poliittinen tilaisuus, johon Työväenjärjestöjen Tiedonantajan mukaan osallistui 2 000–3 000 ihmistä. Haudalla esiintyivät kapellimestari Kustaa Liesmäen johtama Porin Työväen Soittokunta sekä Porin ja Toejoen nuorisokuorot. Tilaisuudessa esitettiin myös Ketolan vankeusaikanaan kirjoittaman laulun Taistoon. Hautaanlaskun jälkeen poliisi hajotti väkijoukon estääkseen tapahtuman muuttumisen avoimeksi mielenosoitukseksi.[1][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lintunen, Tiina: Punaisten naisten tiet : valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto, 2015. ISBN 978-951-29622-8-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Lintunen 2015, s. 222–226.
- ↑ Juhannusjuhlilta. Sos. dem. nuorisoliiton Porin piirin kesäjuhlat. Sosialidemokraatti, 27.6.1912, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.4.2019.
- ↑ a b Lintunen 2015, s. 203.
- ↑ Lintunen 2015, s. 241.
- ↑ Till ”Finska socialistiska partiets” karaktäristik. Hufvudstadsbladet, 26.7.1923, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.4.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Kommunisterna i Finland och 3:dje internationalens sammankomster i Petersburg. Åbo Underrättelser, 27.9.1923, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.4.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Paavo Nyström har inburats på ett år. Björneborgs Tidning, 15.4.1925, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.4.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Toveri Estella Ketolan hautaus. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 16.7.1925, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.4.2019.