Esa Seeste

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esa Seeste
Henkilötiedot
Koko nimi Esa Seeste (aik. Serenius)
Syntynyt4. heinäkuuta 1913
Viipuri
Kuollut2. lokakuuta 1997 (88 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi Suomi
Uran tiedot
Laji telinevoimistelu
Seura Kouvolan Urheilijat
Sunilan Sisu
Helsingin Voimistelijat
Yliopilasvoimistelijat

Tietolaatikko päivitetty 22. maaliskuuta 2022

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten telinevoimistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Berliini 1936 joukkuekilpailu
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Basel 1950 joukkuekilpailu

Esa Seeste (aik. Serenius) (4. heinäkuuta 1913 Viipuri2. lokakuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen telinevoimistelija ja olympiamitalisti. Pitkä opettajauransa perusteella hänelle myönnettiin vuonna 1980 kouluneuvoksen arvo.[1]

Seeste voitti pronssia Berliinin kesäolympialaisten 1936 voimistelun joukkuekilpailussa. Vuoden 1948 Lontoon olympialaisiin Seeste oli myös ehdolla joukkueeseen, mutta loukkaantuminen piti hänet joukkueen varamiehenä. Lisäksi Seeste voitti vuonna 1950 MM-hopeaa joukkuekilpailussa. Vielä vuonna 1951 hän saavutti Helsingissä 6-ottelun Pohjoismaiden mestaruuden. Ensimmäisen kerran maaotteluedustuksen Seeste sai vuonna 1935 Saksa-maaottelussa. Maaotteluedustuksia tuli kaikkiaan 17. Moniottelun Suomen mestaruuden Seeste voitti vuosina 1940 ja 1943 ja useita telinekohtaisia Suomen mestaruuksia.[2] . Vuoden 1951 SM-kisoissa Seeste oli moniottelussa vielä kolmas.[3] [1]

Vuonna 1952 Seeste nimitettiin Suomen Voimisteluliiton kilpailuvoimisteluvaliokuntaan. Lopetettuaan uransa hän toimi Helsingin Voimistelijoiden ja Helsingin Normaalilyseon Turnareiden valmentajana.[4] Pitkäikaisen ja menestyksekkään maaotteluvalmentaja Birger Stenmanin luovuttua maaotteluvalmennuksesta Seesteestä tuli Suomen Voimisteluliiton uusi päävalmentaja vuosiksi 1957–1965, liiton hallituksen jäsenenä hän oli vuodesta 1956, liiton varapuheenjohtajana vuodesta 1967 ja puheenjohtajana 1970–1975.[2] Hän valmensi Eugen Ekmanin Rooman vuoden 1960 olympialaisten hevosen olympiavoittajaksi ja Olli Laihon Meksiko Cityn vuoden 1968 hevosen hopeamitalistiksi.[1]

Siviiliammatiltaan Seeste oli liikunnan lehtori. Hän tuli ylioppilaaksi Kouvolan suomalaisesta yhteislyseosta keväällä 1933 ja voimistelunopettajaksi Helsingin yliopistosta 1937. Hän toimi vuosina 1938-1946 Sunila Oy:n sosiaalipäällikkönä ja urheiluohjaajana, jona aikana hän oli sotavuodet viime vaiheessa kapteeniksi ylennettynä rintamalla.[4] Voimistelunopettajan uran hän aloitti Helsingin suomalaisessa lyseossa, jossa hän työskenteli 1946-1947. Sen jälkeen hän siirtyi vuonna 1947 Helsingin normaalilyseoon, jossa hän työskenteli eläköitymiseensä asti.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kuolleet - Kouluneuvos Esa Seeste: Telinevoimistelua koko pitkä elämä. Helsingin Sanomat, 7.10.1997, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 17.3.2022.
  2. a b Siukonen, Markku: "Urheilukunniamme puolustajat - Suomen olympiaedustajat 1906–2000", sivu 302. 2001
  3. Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 352. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  4. a b Olympiavoimistelija Esa Seeste 50-v.. Helsingin Sanomat, 4.7.1963, s. 17. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 22.3.2022.
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.