Erwin Ringel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erwin Ringelin muistopatsas Wienissä.

Erwin Ringel (27. huhtikuuta 1921 Temesvar, Romania28. heinäkuuta 1994) oli itävaltalainen lääkäri ja lääketieteellisen psykologian professori. Hänen erikoisaloinaan olivat neurologia ja psykiatria.[1][2]

Ringel tuli tunnetuksi tutkimalla itsemurhaa ja panostamalla itsemurhakuolemien ennaltaehkäisyyn. Ringel oli vankkumaton natsismin vastustaja, jonka vuoksi Gestapo pidätti hänet lyhyeksi ajaksi vuonna 1939. Vuonna 1943 hän kutsui Adolf Hitleriä julkisesti psykopaatiksi. Nuoruutensa vahvan natsivastaisuuden myötä hän perehtyi myös antisemitismiin.[3]

Katolisen kirkon avustuksella Ringel perusti Wieniin itsemurhien ehkäisykeskuksen vuonna 1948.[1] Hän oli perustamassa myös kansainvälistä itsemurhien ehkäisyyn keskittyvää järjestöä, International Association for Suicide Prevention (IASP) vuonna 1960.[4] Itsemurhayrityksestä selvinneiden henkilöiden taustoja 1950-luvulla tutkittuaan hän kuvasi niin kutsutun presuisidaalisen oireyhtymän, johon hän luki kuuluviksi tyypillisimpiä itsemurhaa tai sen yritystä edeltäviä oireita ja samalla varoitusmerkkejä.

Vuonna 1961 Ringelille myönnettiin Wienin kaupungin Karl Renner -palkinto. Vuonna 1981 hänet nimitettiin lääketieteellisen psykologian professoriksi Wienin yliopistoon.[1] IASP on vuodesta 1995 alkaen myöntänyt joka toinen vuosi hänen nimeään kantavaa The Ringel Service Award -palkintoa.[4]

Ringel joutui vanhemmalla iällään tukeutumaan pyörätuoliin MS-taudin johdosta. Hän kuoli sydänkohtaukseen 73-vuotiaana.[5]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erwin Ringel: Die österreichische Seele. Kremayr & Scheriau, 1984. ISBN 978-3218007610. (saksaksi)
  • Erwin Ringel: Selbstmordverhütung. Hans Huber Verlag, 1969. ISBN 978-3880742246. (saksaksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]