Ernst Pohjanpalo
Ernst Jaakko Pohjanpalo (sukunimi vuoteen 1906 Friis, 26. lokakuuta 1888 Kalajoki – 12. toukokuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen insinööri, tehtailija ja keksijä.[1][2]
Pohjanpalon vanhemmat olivat tehtailija Jaakko Pohjanpalo ja Johanna Pahikkala. Hän valmistui insinööriksi 1912. Pohjanpalo toimi Pietarissa Ludvig Nobelin dieselmoottoritehtaan insinöörinä 1912-1913 ja Suomessa rautatiehallituksen insinöörinä 1914–1919. Hän perusti vuonna 1919 Riihimäelle ampumatarvike- ja kivääritehtaan (myöhemmin Oy Sako Ab) ja oli sen johtajana 1919–1922. Tämän jälkeen Pohjanpalo osti 1922 Helsingin Sirpalesaaressa toimineen Erkko & Markoff Oy:n moottoritehtaan ja perusti 1923 moottoritehdas Ares Oy:n toimien sen johtajana ja yhtiön johtokunnan jäsenenä 1922–1941. Ares asensi valmistamiaan venemoottoreita muiden tehtaiden valmistamiin moottoriveneisiin ja Ares valmisti myös itse jonkin verran moottoriveneitä. Pohjanpalo myi Areksen vuonna 1941.[1][3][4]
Pohjanpalo oli sitten Suomenlinnan konepajan päällikkönä 1941–1942, rautatiehallituksen I luokan koneinsinöörinä vuodesta 1943, konepajojen tarkastajana vuodesta 1944 sekä konepajojen toimistopäällikkönä ja apulaisjohtajana vuodesta 1945. Hän johti valtion rautateiden Hyvinkään veturikonepajan suunnittelutyöt. [1]
Pohjanpalo teki useita moottorikeksintöjä kehittäen muun muassa Ares-matalapaineraakaöljymoottorin. Hänellä oli nimissään seitsemän patenttia.[1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)
- ↑ Ernst Pohjanpalon kuolinilmoitus (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 20.5.1983, HS Aikakone. Viitattu 21.4.2018.
- ↑ a b Pörssitieto G. Kock : täydentäviä yhtiötietoja : Oy Ares Ab
- ↑ Sirpalesaaren telakat ja veistämöt