Edu Kettunen
| Erkka Lauri Kettunen | |
|---|---|
 Edu Kettunen esiintymässä Hoedownin kanssa lokakuussa 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. huhtikuuta 1961 |
| Ammatti | laulaja, lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | ”Edu” Kettunen |
| Laulukielet | suomi |
| Soittimet | laulu, kitara |
| Yhtyeet | Broadcast |
| Levy-yhtiöt | Kaiku Recordings[1] |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Erkka Lauri ”Edu” Kettunen (s. 12. huhtikuuta 1961 Helsingin maalaiskunta) on suomalainen laulaja ja lauluntekijä.
Ura muusikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edu Kettunen aloitti uransa 1980-luvun alussa Broadcast-yhtyeen kitaristina, mutta siirtyi myöhemmin soolouralle. Kettusen tunnetuin kappale on ”Lentäjän poika” samannimiseltä albumilta vuodelta 1986. Kettusen isä oli lentokapteeni.[2]
Vuonna 1998 Kettunen levytti yhdessä Mikko Kuustosen ja Esa Kaartamon kanssa albumin Kaartamo, Kettunen, Kuustonen. Levyn avausraita, Kettusen sanoittama Elämän haamu, soi runsaasti radiossa. Vuonna 2002 tehtiin toinen Kaartamo, Kettunen, Kuustonen -albumi. Tällä tuplalevyllä oli mukana useita muitakin artisteja, kuten Kari Tapio ja Maarit Hurmerinta.
Kettuselle annettiin yhdelle suomalaiselle sanoittajalle vuosittain myönnettävä Juha Vainion rahaston tunnustuspalkinto vuonna 2006. Palkinnon arvo oli 5 000 euroa. Kettunen sai kiitosta muun muassa taitavasta rytminkäsittelytaidosta ja hänen sanoitustensa riimittömästä ilmaisusta. Edu Kettusen tekstit ammentavatkin rytmisen rakenteensa osalta runsaasti vaikutteita Skandinavian eeppisestä lyriikasta ja niissä on siten nähtävissä myös kalevalaista perinnettä. Kettunen on ilmaissut pitävänsä ”loppusointua kahlitsevana ja suomenkieleen sopimattomana”.[3][4]
Kettunen tunnetaan myös muille sanoittamistaan ja säveltämistään kappaleista, muun muassa Broadcast-yhtyekumppani Kim Lönnholmin hitistä Minä olen muistanut vuodelta 1989. Nykyisin hän tekee musiikkia myös poikansa kanssa. Albumilla Pomminpurkajan maanantai on tämän säveltämä kappale Teeskentelijä, ja se on itse asiassa ensimmäinen Edun albumilla oleva kappale, joka ei ole kokonaan hänen itsensä tekemä.[5]
Aikaisemmin Kettunen ei tuntenut esiintyvän taiteilijan roolia omakseen, josta syystä häntä nähtiin harvoin keikkailemassa lukuun ottamatta satunnaisia hyväntekeväisyyskonsertteja. Tilanne on kuitenkin viime vuosina muuttunut, kun mm. levy-yhtiön Pekka Ruuska on kannustanut häntä keikkailuun.[5]
Muut taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikin lisäksi Kettunen on tehnyt piirroksia ja pienoismalleja. Toukokuussa 2010 järjestettiin helsinkiläisessä Art Frida -galleriassa hänen töitään esittelevä näyttely.[6] Hän on myös alkanut rakennella kitaroita.[5]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Edu Kettunen (DigIt, 1984)
- Lentäjän poika (Flamingo, 1986)
- Rodeo (Flamingo, 1988)
- Eräänä yönä... (Flamingo, 1989)
- Parhaat (Flamingo, kokoelma 1991)
- Kultamaan tarinoita (Sonet, 1992)
- Kaupparatsun koira (Sonet, 1994)
- Lentäjän poika: 21 hittiä albumeilta ”Lentäjän poika” & ”Kultamaan tarinoita” (1996)
- Elävien maassa (Sonet, 1997)
- Jokapojan Hollywood (Universal, 2000)
- Grand Prix (Albumi, 2002)
- Tarpeeks jotain (Mediamusiikki, 2006)
- Matkalla San Franciscoon (Edel, 2008)
- Taivaanrantapaikka (Mediamusiikki, 2009)
- Pomminpurkajan maanantai (Kaiku Entertainment, 10/2012)
- Kadonnut maailma (2014, Kaiku Entertainment)
- Sateinen iltapäivä Välkkylän BP:llä (2015, Concepta)
- Autioilla rannoilla (2016, Concepta)
- Sateinen Iltapäivä Välkkylän BP:llä Vol 2: Madonreikä (2017, Concepta)
- Sateinen Iltapäivä Välkkylän BP.llä Vol.3: Takapihan Tarinoita (2018, Concepta)
- Kaivo aavikolla (2019, Concepta)
- City By The Sea (2023)
Kaartamo Kettunen Kuustonen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaartamo Kettunen Kuustonen (RCA, 1998)
- Laulava sydän (EMI Finland, 2002)
Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Meri-Paavo ja Mehikäärme. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20864-8.
- Pienen kipparin käsikirja. Helsinki: Kaiku Books, 2012. ISBN 978-952-6768-00-7.
- Elppu matkalla kotiin. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-337-2.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.kaikuentertainment.fi/levymerkki.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lentäjän pojan suosio yllätti Edu Kettusen – näin hän kirjoitti hittikappaleen Ilta-Sanomat. 30.10.2016. Viitattu 25.1.2021.
- ↑ Jokaisessa laululyriikan alalajissa on täysin oma estetiikkansa Tekstiurakoitsijan käsikirja. 3.4.2009. Viitattu 1.5.2008.
- ↑ Edu Kettuselle Juha Vainio -palkinto 2006 31.7.2006. Elvis ry. Arkistoitu 12.12.2007. Viitattu 1.5.2008.
- ↑ a b c toimittajana Jake Nyman: Lähikuvassa: Edu Kettunen 11.11.2012. Yle Radio Suomi. Arkistoitu 16.3.2012. Viitattu 17.11.2012.
- ↑ Edu Kettunen nyt esillä kuvataiteilijana Huomenta Suomi. 18.5.2010. MTV3. Viitattu 5.12.2010. [vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hänninen, Veli-Pekka: Edu Kettunen. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-227-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Edu Kettusen viralliset Facebook-sivut.
- Edu Kettusen haastattelu Selvis-lehdessä 3/2006.
- Edu Kettunen. Pomus.net.
- https://www.discogs.com/artist/540491-Edu-Kettunen
- Edu Kettusen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Edu Kettusen sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Edu Kettusen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
| ||||||||||||||||||
