Erik Borgström
Erik Georg Borgström (8. kesäkuuta 1882 Sipoo – 18. marraskuuta 1951 Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen insinööri ja maanviljelijä, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.[1]
Erik Borgströmin vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Georg Borgström ja Hilda Lovisa Charlotta Hagströmer. Professori Leonard Borgström ja maanviljelysneuvos Nils Borgström olivat hänen veljiään. Erik Borgström opiskeli Polyteknillisessä opistossa Helsingissä 1902–1904, mutta siirtyi sitten opiskelemaan Zürichin teknilliseen korkeakouluun, josta hän valmistui insinööriksi vuonna 1908. Valmistuttuaan hän opiskeli vielä maataloutta Saksassa ja oli harjoittelija kartanoissa Ruotsissa. Palattuaan Suomeen vuonna 1911 hän osti tilan Tuusulasta, mutta tuli isänsä jälkeen vuonna 1918 Östersundomin kartanon haltijaksi. Tilalla hän keskittyi etenkin karjanjalostukseen, mistä hän sai useita tunnustuksia, mutta harjoitti myös muun muassa puutarhaviljelyä ja kehitti laidunratkaisuja. Borgström osallistui Sipoon kunnalliselämään ja hänet tunnettiin varsinkin lukkoihin perehtyneenä kansatieteellisenä keräilijänä. Maanviljelysneuvoksen arvonimen Borgström sai vuonna 1933.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Erik Borgström Biografiasampo. Viitattu 13.4.2022.
- ↑ Maanviljelysneuvos Erik Borgström 60-vuotias. Helsingin Sanomat, 8.6.1942, s.2.
|
