Lukko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lukituslaitetta, muut merkitykset sivulla Lukko (täsmennyssivu).
Vanha riippulukko. Niissä käytettiin ennen ja käytetään yhä yleensä levyhaittasylinteriä.

Lukko on mekaaninen tai sähköinen sulkulaite muun muassa ovien, autojen tai säilöjen lukitukseen. Lukko, sen osat ja ominaisuudet ovat osa rakenteellista murtosuojausta. Lukko avataan tavallisesti avaimella, syötettävällä koodilla, sähköisesti esimerkiksi kellolaitteella tai kauko-ohjauksella joko lukon läheltä tai esimerkiksi valvomosta. Lukon voi myös mahdollisesti tiirikoida tai murtaa auki.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukkoja on ollut kautta aikojen suojaamassa rikollisuudelta. Muinaisessa Egyptissä käytettiin puisia lukkoja. Avain muistutti hieman suurta kampaa. Siinä oli salpa, johon putosi salvan painuessa kiinni kolme tappia. Ne painuivat alas salvassa olevista rei’istä estäen salvan liikuttamisen. Kun tuo suurehko ”kampa” sitten aseteltiin alakautta salvassa olevaan kolmeen reikään, avaimessa olevat tapit työnsivät lukossa olevat tapit syrjään. Se jälkeen salpaa oli mahdollista liikutella niin kauan kuin avain oli sen sisällä.[1]

Ensimmäiset metalliset lukot valmistettiin antiikin Roomassa. Niiden mekanismit olivat vaihtelevia, mutta yleisesti käytettiin ainoastaan sisältäpäin lukittavaa salpaa. Jonkun täytyi kuitenkin aina olla talossa, jos ovi haluttiin avata tai lukita.

Keskiajalle tultaessa avaimet merkitsivät valtaa ja vaurautta. Ne olivat koristeellisia ja suurehkoja. Lukot oli taidokkaasti koristeltu. Keskiaikaisten lukkojen sisällä piili kuitenkin usein erittäin yksinkertainen mekanismi. Oli tavallista, että sama avain saattoi käydä useampaankin lukkoon.

Ensimmäinen todellinen parannus turvallisuuteen tuli 1700-luvulla, kun Robert Barron kehitti haittalukon. Se on myös kaikista ”perinteisin” lukko ja aikanaan yleisimmin käytetty. Robert Barronin kehittämä mekanismi oli yksinkertainen, mutta mahdollisti aidosti yksilölliset avaimet. Lukossa oli kaksi perättäistä haittalevyä. Kun avainta käännettiin, se nosti kummatkin levyt sellaiseen asentoon, että kun avain kääntymistä jatkaessaan tarttui salpaan, oli salpa vapaa liikkumaan, eivätkä haittalevyt enää estäneet sen liukumista sisään tai ulos lukosta. Koska Barronin lukossa oli alun perin vain kaksi haittaa, avainkombinaatioita oli verrattain vähän. Tämän vuoksi haittojen määrää kasvatettiin lukon kasvattaessa suosiotaan, jottei kukaan voisi avata lukkoa kokeilemalla kaikkia mahdollisia avaimia. Barronin lukkoa on paranneltu vastaamaan nykyajan tarpeisiin, mekanismia käytetään yleisimmin varmuuslukoissa.

Perinteinen tappihaittasylinterilukko, jossa ylimmät tapit estävät sylinteriä kääntymästä.
Avain nostaa tapit tasaan sisemmän ja ulomman sylinterin rajalle.
Sylinteriä voidaan kääntää.

Sylinterilukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sylinteri- eli tappihaittasylinterilukon kehitti amerikkalainen Linus Yale Sr. Lukon viimeisteli ja patentoi hänen poikansa Linus Yale Jr. vuonna 1861.[2] Lukossa oli viiden sarjassa peräkkäin kaksi päällekkäistä tappia, jotka avain asetti samalle linjalle ulko- ja sisäsylinterin rajalle, jolloin lukkosylinterin kääntymistä ei ollut enää estämässä mikään tapeista. Näin sylinteriä voitiin kääntää, jolloin lukko aukesi.

Tappihaittasylinterilukko on yksi maailman yleisimmin käytössä olevista avaimellisista lukitusmekanismeista. Linus Yalen kehittämään lukkoon liittyy kuitenkin monia ongelmia. Ammattilaisen on helppo tiirikoida se auki, minkä lisäksi siihen liittyy monia muita turvallisuuteen vaikuttavia ongelmia, kuten tappien kestävyys pakotettaessa sylinteriä kääntymään.

Abloy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abloy- tai kiekkohaittasylinterilukon kehitti helsinkiläinen konttorikonemekaanikko Emil Henriksson vuonna 1907. 1900-luvun alun Suomessa ei kuitenkaan ollut kysyntää tiirikoimattomalle lukolle. Henriksson ajautuikin taloudellisiin vaikeuksiin ja hänen perustamansa Ab Låsfabriken Lukko Oy meni konkurssiin. Pankin haltuun joutunut patentti myytiin Kone ja Silta Oy:lle.[3]

Kiekkohaittasylinterilukkoa pidetään vaikeasti tiirikoitavana. Se tarjoaa huomattavasti enemmän suojaa kuin tavallinen sylinterilukko. Abloy-lukon toimintaperiaate on seuraava: haittalevyt ovat sisällä sylinterin muotoisessa kappaleessa, jonka ympärillä on vielä ulommainen sylinteri. Sisimmäistä sylinteriä (sisäsylinterin kääntyessä lukko aukeaa) estää kääntymästä pitkittäin oleva tappi, joka ottaa kiinni sekä ulommaiseen että sisempään sylinteriin. Sisempi sylinteri ei siis käänny. Kun avainta käännetään, haittalevyissä olevat kolot muodostavat uran, jolloin tappi painuu uraan sisään. Näin sisempi sylinteri on vapaa kääntymään ja avaamaan lukon.

Abloy Oy on kehittänyt perinteistä Abloy-lukkoa eteenpäin ja luonut uusia tuotesarjoja, muun muassa Abloy Exec ja Abloy Protec.

Sarjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukon sarjoitus tarkoittaa lukon haittojen asettamista siten, että lukko on yksilöllinen eikä toinen avain avaa sitä. Myös riittävä avainvaihtoehtojen määrä takaa yleensä turvallisuuden, vaikka toisella voisi teoriassa olla lukkoon käypä avain.

Lukkotyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lukko.