Avainkorttilukko
Avainkorttilukko on lukko, jonka avaamiseen käytetään avainkorttia eli suorakulmaista muovikorttia, jonka mittasuhteet ovat yleensä samat kuin luotto- ja ajokorteilla. Korttiin on tallennettu mekaaninen tai sähköinen kaava, jonka oven koneisto hyväksyy ennen lukon avaamista.
Yleisiä, käytössä olevia avainkorttityyppejä on useita, kuten mekaaninen reikäkortti, viivakoodi, magneettijuova, Wiegand-ilmiötä hyödyntävä kortti, sirukortti ja radiotunnistekortti.
Avainkortteja käytetään yleensä hotelleissa mekaanisten avainten asemesta. Ensimmäinen hotellien avainkorttijärjestelmä oli norjalainen, 1970-luvun lopulla markkinoille tuotu VingCard-reikäkortti[1].
Avainkorttien ensimmäinen kaupallinen käyttötarkoitus oli automaattisten pysäköintihallien puomien nosto ja lasku, josta maksettiin kuukausimaksulla.[2]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Avainkorttijärjestelmät toimivat lukkokoneiston mekaanisten liikkuvien pidätinten avulla, kun kortti laitetaan sisään, mittaamalla ledivalon kulkua kortin reikien läpi, magneettijuovakortin vetämisellä tai sisään laittamisella, tai radiotunnistekorttien tapauksessa yksinkertaisesti laittamalla avainkortti anturin lähelle. Avainkortteja voidaan käyttää myös henkilökortteina.
Monet sähköiset kulunvalvontalukot käyttävät Wiegand-liitäntää yhdistämään kortinlukija varsinaiseen sähköiseen kulunvalvontajärjestelmään.
Uudet avainkorttijärjestelmät, kuten TLJ infinity, käyttävät radiotunnistusta.
Kortinlukijoiden tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mekaanisille avainkorteille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reikäkorttilukoissa käytetään pidättimiä, jotka avainkortin pitää järjestää ennalta-asetettuun asentoon ennen lukon teljen aukeamista. Se oli mekaaninen lukkotyyppi, jossa käytettiin muovikorttia, johon oli tehty reikiä tietyn kaavan mukaisesti. Reikien paikkoja oli 32, jolloin pystyttiin valmistamaan noin 4,3 miljardia erilaista avainta. Avain voitiin vaihtaa helposti jokaista uutta vierasta varten vaihtamalla uuteen avaimeen sopiva kaavain lukkoon.[3]
Avainkorttilukot sähköistettiin 1980-luvun alussa loistediodeilla, jotka toimivat reikien ilmaisimina.
Wiegand-korteille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wiegand-kortteja ei voi tyhjentää eikä uudelleenohjelmoida kuten magneettijuovakortteja, koska avainkoodi on asetettu korttiin pysyvästi jo valmistusvaiheessa magneettisten johdinten asentojen avulla. Monet kulunvalvonnan sähköiset lukot käyttävät Wiegand-liitäntää yhdistämään kortinlukija varsinaiseen sähköiseen kulunvalvontajärjestelmään.
Magneettijuoville[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Magneettijuovaan (eli -raitaan) perustuvat avainkorttilukot toimivat vetämällä magneettijuova anturin yli, jolloin se lukee juovan tiedot, minkä jälkeen magneettiraidan tietoja verrataan lukon tai järjestelmän muistin tietoihin. Jotkin keskitetyt järjestelmät käyttävät kaapeliyhteyksiä ja toiset taas eri radioaaltojen taajuuksia välittääkseen tietoa keskusohjaimelle ja -ohjaimelta. Joissakin lukoissa on mahdollisuus ohittaa magneettijuova perinteisellä avaimella virranpuutteen vuoksi.
Passiivisille radiotunnisteille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: RFID
Radiotunnistekorteissa (RFID) on pieni siru ja induktiosilmukka, johon kortinlukijan radiolähetin saa yhteyden. Radiotunnistekorttien suurin hyöty on se, että niitä ei tarvitse ottaa pois lompakosta tai kotelosta, koska avainkortinlukija pystyy yleensä lukemaan ne muutamien senttimetrien päästä.
Kulunvalvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hotellihuoneen lukoissa ei ole keskusjärjestelmää, vaan avainkorttilukko toimii samalla periaatteella kuin perinteistä avainta käyttävä lukko. Jos avainkortinlukija on kuitenkin yhteydessä keskusjärjestelmään, järjestelmä avaa lukon, ei itsenäinen kortinlukija.[4] Tällöin lukkoja voidaan ohjata paremmin: avainkortti voi toimia vain tiettyinä viikonpäivinä tai kellonaikoina. Lukkoja, joihin kortti kelpaa, voidaan muuttaa milloin tahansa. Usein pidetään kirjaa siitä, millä korteilla voi avata minkäkin oven mihinkin aikaan.
Yksityisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tietokoneistetut kulunvalvontajärjestelmät, kuten avainkortit, herättävät huolta yksityisyydestä, koska jokaista sisääntuloa valvotaan tietokoneella. Radiotunnistekortit ovat tulossa todella yleiseksi helppoutensa vuoksi. Monet nykyaikaiset kotitaloudet ovat asentaneet sähköisiä lukkoja, jotka käyttävät avainkortteja, sormenjälkiä ja ovikoodeja. Myös toimistoissa otetaan käyttöön sähköisiä lukkoja, joissa on yhdennettynä avainkortinlukija ja biometrinen tunnistus.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tor Sørnes (1925–2017) Store norske leksikon. Viitattu 16.5.2019. (norjaksi)
- ↑ "Key Card Inserted In Slot Opens Gate At Automated Parking Lot." Popular Science, August 1954, p. 94, mid page.
- ↑ US patent 4,149,394: Lock arrangement employing mechanically acting code card and key card Google Patents. April 17, 1979. IFI CLAIMS Patent Services. Arkistoitu 29.1.2015.
- ↑ Archived copy kabalodging.com. Arkistoitu 8.6.2017. Viitattu 28.9.2017. pg9
- ↑ Widness: Bringing Keycard Technology To Smartphones Urban Land Institute. Urban Land Institute. Arkistoitu 2.6.2015. Viitattu 10.6.2015.