Erien kanava
Erien kanava (engl. Erie Canal) on 584 kilometrin pituinen kanava, joka yhdistää Atlanttiin laskevan Hudsonjoen Isojenjärvien Eriejärveen Albanyn ja New Yorkin välillä Yhdysvalloissa. Kanavaa ehdotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1807 ja sen rakennustyöt aloitettiin 1817. Kanava avattiin virallisesti 26. lokakuuta 1825. Kanavaa laajennettiin ja uudistettiin useaan kertaan 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Kanava on yhä käytössä.
Rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjois-Amerikan itärannikon Appalakkien vuoristo muodostaa kulkemiselle länteen suurehkon esteen, koska vuorten yli ei ole juuri yhtäkään käyttökelpoista solaa. Appalakit muodostivat pitkään esteen raskaammalle liikenteelle ja vuorijonoa kierrettiin Mississippijoen ja Floridan kautta. Vuonna 1810 New Yorkin kaupungin pormestari DeWitt Clinton alkoi ajaa kanavan rakentamista osavaltion läpi Isoillejärville. Pitääkseen kaupan painopisteen etelässä presidentti James Madison kielsi antamasta liittovaltion apua hankkeelle. Lisäksi ongelmana oli, että Yhdysvalloissa ei silloin ollut hankkeen suunnitteluun ja johtoon tarvittavaa osaamista. Hanke oli suurin koskaan siihen mennessä rakennettu kanava. New York päätti itse rahoittaa kanavan ja sitä varten perustettiin tuomareista ja opettajista koostunut neljän henkilön ryhmä hankkeen saamiseksi käyntiin. Ryhmä onnistui tekemään pääsuunnitelmat opettelemalla itse kanavan rakentamista. Yhtenä ongelmana oli vedenkestävän laastin hankkiminen. Löytyi vapaaehtoinen, Canvass White, joka tarjoutui omalla kustannuksellaan matkustamaan Eurooppaan ja selvittämään asiaa. Englantilainen keksijä James Parker oli vuonna 1791 saanut patentin sementille, jota Parker ja hänen serkkunsa Charles Wyatt valmistivat ja markkinoivat roomalaisen sementin nimellä. White tutustui tähän ja palattuaan Yhdysvaltoihin hän kehitti oman sementtinsä, joka oli parempaa kuin Parkerin sementti. Whiten sementin avustamana Erien kanava avattiin vuonna 1825.[1]
Kanavan vaikutus New Yorkin kehittymiselle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kanava otettiin käyttöön useita vuosikymmeniä ennen kuin rautatiet rakennettiin. Ensimmäisenä vuonna kanavaa käytti 13 000 alusta. Rahtikustannukset putosivat niin, että tonnin jauholastin laivaaminen New Yorkiin maksoi enää kuusi dollaria, kun se aikaisemmin maksoi 120 dollaria, ja kuljetusaika supistui viikkoon eli noin kolmasosaan aikaisemmasta. Tällä oli valtava vaikutus New Yorkin kehittymiselle. Kaupungin osuus Yhdysvaltojen viennistä nousi vuoden 1800 alle kymmenestä prosentista yli 60 prosenttiin vuosisadan puolivälissä. Samaan aikaan kaupungin väkiluku kasvoi kymmenestä tuhannesta puoleen miljoonaan. Isoillejärville on käynti myös St Lawrence -joen kautta Kanadan alueella, ja todennäköisesti ilman Erien kanavaa taloudellinen painopiste olisi siirtynyt sinnepäin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Bryson, Bill: Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona, s. 216–218. WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36967-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Erien kanava Wikimedia Commonsissa
