Erakkohaukka
| Erakkohaukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Buteoninae |
| Suku: | Luhtahaukat Buteogallus |
| Laji: | solitarius |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Erakkohaukka (Buteogallus solitarius) on haukkojen heimon luhtahaukkojen sukuun kuuluva lintu. Sitä tavataan hyvin laajalla alueella Meksikosta Argentiinan luoteisosaan ja siinä väissä Belizessa, Hondurasissa, Guatemalassa, Nicaraguassa, Costa Ricassa, El Salvadorissa, Panamassa, Kolumbiassa, Venezuelassa, Guyanassa, Perussa, Ecuadorissa ja Boliviassa. Se on silti yleensä harvinainen ja paikallinen, eikä populaatio arvion mukaan ehkä ylitä tuhatta yksilöä, joskin arvio on luultavasti liian alhainen.[1] Aikuisten yksilöiden määrä on todennäköisesti kuitenkin 1 000–2 500 yksilöä, jolloin kokonaismäärä olisi 1 500–4 000 yksilö. Kanta on kuitenkin pienenemässä elinalueiden tuhoutumisen ja liiallisen metsästyksen vuoksi.[3]
Sen elinpiiriä ovat kosteat, tiheämetsäiset vuorenjuuret ja muut subtrooppiset ja trooppiset esivuoret ja kosteat vuoristometsät, yleensä 600–2 200 metrin korkeudessa.[3]
Laji luokiteltiin aiemmin erakkohaukkojen sukuun (Harpyhaliaetus), mutta molekyylitutkimusten perusteella se kuuluu luhtahaukkojen suvun neljä lajia käsittävään kladiin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife: Buteogallus solitarius IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Harpyhaliaetus solitarius (TSN 175548) itis.gov. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Erakkohaukka (Buteogallus solitarius) BirdLife International Data Zone. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Bierregaard, R.O., Jr, Christie, D.A., Kirwan, G.M. & Sharpe, C.J: Black Solitary Eagle (Buteogallus solitarius). Teoksessa del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (toim.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.3.2018). (englanniksi)