En Gedi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vesiputous keitaalla.

En Gedi tai Ein Gedi on keidas ja luonnonsuojelualue Kuolleenmeren länsirannalla Israelissa Juudean autiomaassa. Keitaan vesi on peräisin neljästä aktiivisesta lähteestä. Vesilähteiden ansioista paikalla tavataan esimerkiksi muulle autiomaalle epätyypillisiä kasvilajeja. Keitaan vieressä sijaitsee En Gedin kibbutsi.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

En Gedi sijaitsee suurin piirtein Kuolleenmeren länsirannan keskellä. Alue on osa Juudean autiomaata ja Kuolleenmeren hautavajoamaa, joka lukeutuu merenpinnasta mitattuna maailman matalimpiin paikkoihin. Nykyisin paikalla on neljä edelleen aktiivista lähdettä, Arugot, David, En Gedi ja Shulamit. Aikaisemmin lähteitä on ollut kaikkiaan kymmenen. En Gedin lähde sijaitsee noin 200 metrin korkeudella Kuolleenmeren pinnasta. Lähteiden vesi on peräisin pohjavesivarannoista. Keitaan vieressä sijaitsee En Gedin kibbutsi.[1]

Suurin osa alueen kasvistosta on sopeutunut puoliaavikkomaisiin olosuhteisiin. Paikalla tavataan esimerkiksi lajeja Ziziphus spina-christi, Calotropis procera, Balanites aegyptiaca ja kierreakaasia.[2] Lähteiden vieressä tavataan aavikolle epätyypillisempiä lajeja[3], joihin lukeutuvat esimerkiksi Salix acmophylla, Populus euphratica, jättiruoko, järviruoko, Saccharum ravennae ja neidonadiantumi.[2]

Alueella tavattaviin nisäkäslajeihin lukeutuvat esimerkiksi nubianvuohi, kalliotamaani ja susi. Alueella esiintyy myös 16 eri lepakkolajia. Paikallisiin lintulajeihin lukeutuvat rotkorakkeli, lyhytpyrstökorppi, mustapyrstötasku ja aavikkopyy. Havaittuja matelijalajeja ovat puolestaan esimerkiksi Atractaspis engaddensis ja Coluber rhodorachis. Veden äärellä eläviä muita lajeja ovat esimerkiksi mölysammakko, rapu Potamon potamios, kotilo Melanopsis praemorsa ja muurahainen Polyrhachis simplex.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

En Gedin alueella on ollut ihmisasutusta jo pitkään ja paikka esiintyy esimerkiksi Raamatussa useampaan otteeseen. Esimerkiksi ensimmäisessä Samuelin kirjassa Daavidin sanotaan paenneen alueelle. Vanhimmat arkeologiset merkit asutuksesta paikalta ovat 600-luvulta ennen ajanlaskun alkua, eli vuosisatoja Daavin kauden jälkeen. Paikka tunnettiin esimerkiksi taateleistaan. Maanviljelystä harjoitettiin keinokastelun avulla. Paikalliset keräsivät myös suolaa ja asfalttia Kuolleenmeren rannikolta. Josephus kirjoitti paikalla valmistetun balsamia. Rooman valtakunnan kaudella paikalla sijaitsi juutalainen kylä ja roomalainen varuskunta. Arkeologisen näytön mukaan kylä poltettiin Bysantin valtakunnan kaudella 400-luvulla. Seuraavan kerran paikka asutettiin Egyptin mamelukkien kaudella 1200–luvulta 1300-luvulle. Paikka autioitui uudestaan ja se asutettiin taas vasta Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948. Ein Gedin kibbutsi perustettiin vuonna 1956.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 06 Dr-Feu, s. 406-408. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)
  2. a b c En Gedi Nature Reserve Israel Nature and Parks Authority. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
  3. ʿEn Gedi Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)