Emil Liedgren

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl Gustaf Emil Liedgren, (21. helmikuuta 1879 Rystad, Itä-Göötanmaa9. syyskuuta 1963 Västerås) oli ruotsalainen teologi, virsirunoilija ja virsitutkija.

Hän kävi koulua Linköpingissä ja opiskeli Uppsalan yliopistossa. 1900 hän suoritti folosofian kanditaatin, 1905 teologian kanditaatin ja 1912 teologian lisensisaatin tutkinnot sekä 1921 teologian tohtorin tutkinnon. Hänen väitöskirjansan vuodelta 1916 käsitteli virsirunoilija, arkkipiispa Johan Olof Wallinia. Liedgren toimi lukion opetaaja Uumajassa, Örebrossa ja Västeråsissa. 1939 hänelle myönnettiin professorin arvonimi[1]

Virsitutkijan työssä Liedgreniä kannusti mm. arkkipiispa Nathan Söderblom.[2] Hän on kirjoittanut artikkeleja mm. vuoden 1819 virsikirjasta, ns. Wallinin virsikirjasta, ang­osaksisesta hengellisestä lauluperinteestä ja sen tulos­ta Pohjolaan. Hänen henegllisenä taustanaan oli nuorkirkkoliike. Liedgren liittyi läheisesti liikkeen johdossa olleiden kolmee teologin, Johan A. Eklundin, Nathan Söderblomin ja Einar Billingin ajatuksiin, kaikki he olivat myös virsirunoilijoita. Liedgren oli Ruotsin virsikomitean jäsenenä 1934–1936 ja omien virsiensä kautta hänet lasketaan Ruot­sin 1900-luvun alkupuolen merkittävämpiin virsirunoili­joihin [1]

Ruotsin kirkon virskirjassa on viisi hänen kirjoittamansa ja kaksi hänen kääntämäänsä virttä. Suomenruotsalaisessa virsikirjassa on myös viisi hänen virttään.

Liedgrenin kirjoittamat virret Ruotsin kirkon virsikirjassa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 369. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964.
  2. Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken. Band 2 Psalmerna 205–429., s. 39. Wessmans musikförlag AB Visby ISBN 978-91-877-052-0, 2017.