Elle Andersdatter
Elle Andersdatter (1600–1643) oli tanskalainen porvarisrouva, jota on pidetty myös virsirunoilijana.[1][2]
Elle Andersdatterista ei tiedetä kovinkaan paljoa, mutta hänet mainitaan Lollannin saarella eläneen porvarin vaimona.
Häntä on pidetty virren "Eya, mit Hierte ret inderlig Jubilerer" kirjoittajana. Todennäköisesti hän ei ole virren tekijä, vaan se on omistettu hänelle, muodostavathan virren tanskankielisen tekstin säkeistöjen alkusanojen ensimmäiset kirjaimet akrostikonin Elle Andersdater. Akrostikon (nimikoitu virsi) oli aikanaan yleinen tapa joko kätkeä virren tekijän nimi tai sen henkilön nimi, jolle virsi oli omistettu, virren säkeistöihin. Akrostikon toimii yleensä vain virren alkukielisessä tekstissä, ei käännöksissä.[1][3]
Alkuaan virressä oli 15 säkeistöä. Se on julkaistu arkkiveisuna 1639 Kööpenhaminassa arkissa "Tuende aandelige Vjser" ja vuonna 1642 se oli useissa tanskalaisissa virsikirjoissa. Virsi käännettiin ruotsiksi 1668 Göteborgissa ja julkaistiin Olaus Fosseliuksen Manualessa, ”Manuale eller een ny handbok". Suomennos vuodelta n. 1683 seuraa sitä.[1][3]
Virsi on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virsi 619 "Eijaa! Jo laulaa sielu kiitostansa". Virren tekijää ei mainita (suom. n. 1683 uud. Elias Lönnrot 1865, Anna-Maija Raittila 1984.) Virren sävelmä on toisinto Kuortaneelta.
Ruotsin kirkon virsikirjassa virrestä on kaksi tekstiä. Virsikirjan ekumeenisessa osassa virsi 325 "I hoppet sig min frälsta själ förnöjer" / "Eijaa, jo laulaa sielu kiitostansa." (Tanskalainen 1639, Elle Andersdatter?, Ruots. Olaus Forsselius 1668, J. O. Wallin 1819. Suom. n. 1683, Anna-Maija Raittila 1984, 1999)
Ruotsin kirkon omassa virsiosassa se on Olof Hartmanin uudelleen kääntämänä, virsi 639 "Mitt hjärta vidgar sig" / "Nyt riemu sieluni yli äärten täyttää" (Olov Hartman tanskalaisen virren (1639) ja Olaus Forsseliuksen (1668) muk. 1980. Suom. Anna-Maija Raittila 1999. Molempien virsien sävelmänä on ruotsalainen muunnelma saksalaisesta kansansävelmästä 1589.
Tanskan kirkon virsikirjassa on virrestä nelisäkeistöinen versio virsi 531 "Eja, min sjæl ret inderlig sig fryder". Se pohjautuu ruotsinkieliseen Forsseliuksen ja Wallinin muokkaamaan tekstiin.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c 619 Eijaa! Jo laulaa sielu kiitostansa virsikirja.fi. Viitattu 14.2.2022.
- ↑ Elle Andersdatter hymnary.org. Viitattu 14.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 2 Psalmerna 205-429, s. 307. Wessmans musikförlag AB Visby, 2017. ISBN 978-91-877-052-0. (ruotsiksi)
- ↑ 531 Eja, min sjæl ret inderlig dendanskesalmebogonline.dk. Viitattu 16.22022. (tanskaksi)