Elena Lacková

Elena Lacková

Elämä

Syntynyt	22. maaliskuuta 1921 Veľký Šariš
Kuollut	1. tammikuuta 2003 (81 vuotta) Košice
Kansalaisuus	Slovakia
Ammatit	runoilija, kirjailija, näytelmäkirjailija

Muita tietoja

Palkinnot	Ľudovít Štúr Order 3rd class (käännä suomeksi) (2000)

Elena Lacková, syntyjään Elena Doktorová (22. maaliskuuta 1921 Veľký Šariš, Prešov, Tšekkoslovakia – 1. tammikuuta 2003 Košice, Slovakia) oli tšekkoslovakialainen opetustoimen tarkastaja, runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän tuli tunnetuksi romanien toisen maailmansodan vainoista kertovilla teoksillaan. Hän oli myös yksi Slovakian romanien aseman parantamiseen tähtäävän liikkeen johtohahmoista. Elena Lackován tärkeimpiin teoksiin kuuluu hänen omaelämäkerrallinen muistelmansa Narodila jsem se pod šťastnou hvězdou (suom. Olen syntynyt onnellisen tähden alla). Vuonna 2001 hän sai ensimmäisenä romanina Slovakian valtion korkea-arvoisen Rad Ľudovíta Štúra III -tunnustuspalkinnon.

Sukutausta ja perhe

Elenan isä, Mikuláš Doktor, oli romaniviulisti ja hänen äitinsä Mária Gzigozevičová oli puolalainen käsityöläinen. Pariskunta eli Veľký Šarišissa, Mikulášin kotipaikkakunnalla Slovakiassa. Elenalla oli yhdeksän sisarrusta, joista kaksi oli Mikulášin edellisestä avioliitosta.

Vuonna 1940 Elena meni naimisiin Jozef Lacekin kanssa. Pariskunnan vanhin lapsi Milan syntyi 1940. Kaksoset Máňa ja Irenka vuonna 1944. Evička syntyi 1946, Jozef vuonna 1948 ja Luboš vuonna 1955. Lapsista Milan ja Luboš työskentelivät ammattikuljettajina. Máňa oli tarjoilija. Ivenka kuoli pienokaisena vatsakarriin vuonna 1945. Jozef halvaantui sairastuttuaan aivokalvontulehdukseen ja kuoli 14-vuotiaana orpokodissa.

Elenan puoliso Jozef Lacek kuoli vuonna 1976. Tämän jälkeen Elena huolehti anopistaan Anna Cinovásta kunnes tämä siirtyi muutaman vuoden päästä vanhainkotiin.

Näyttelijä ja muusikko Alžbeta Ferencová on Elena Lackován lapsenlapsen tytär.

Nuoruus

Veľky Šarišissa Elena kävi kansankoulua ja yläkoulua. Omien sanojensa mukaan hän piti koulusta. Teini-ikäisenä Elena alkoi kirjoittaa runoja, joista London - Paris - Veľký Šariš esitettiin radiossa. Vuonna 1939 hän kiinnitti paikallisten huomion kirjoittamalla ensimmäisen näytelmänsä.

Toinen maailmansota ja sen vaikutus

Toisen maailmansodan aikana romanit joutuivat juutalaisten tavoin lainsuojattomiksi. Vuonna 1942 annetun romanit karkoittavan asetuksen antamisen jälkeen Veľký Šarišissa romanien talot tuhottiin, ja noin 240 romanin yhteisö siirtyi asunnottomina läheiselle Korpáš-kukkulalle. Matkustaminen oli kiellettyä ja romanit saivat vierailla asutuskeskuksissa vain kahtena tuntina vuorokaudessa. Täysi-ikäiset romanimiehet pidätettiin ja koottiin työleireille. Toisin kuin Natsi-Saksan miehittämillä Böömin ja Määrin aluella, joissa romanit pyrittiin tuhoamaan, niin Slovakian alueella työleirit olivat Slovakialle keino saada halpaa työvoimaa sodan aikana. Kokemuksesta tuli keskeinen teema Lackován teoksissa.

Ensimmäiset näytelmät ja menestys

Sodan jälkeen Jozef Lacek sai työtä Böömistä, ja pariskunta eli siellä hetken aikaa. Lacková sai tuolloin kolmannen lapsensa. He palasivat Korpášiin, jossa he asuivat majassa ja yrittivät turhaan löytää töitä ja parempaa asuntoa. Korpášissa Lacková alkoi kirjoittaa näytelmää romanien kärsimyksistä sodan aikana ja siitä, miten tilanne ei ollut parantunut, vaikka sodan loppumisesta oli jo neljä vuotta. Aluksi he harjoittelivat näytelmää omassa majassaan, mutta osallistujien lisääntyessä siirtyivät paikalliselle koululle. Näytelmän Hořící cikánský tábor (suom. Palava mustalaisleiri) ensi-ilta oli 16. huhtikuuta 1948 Veľký Šarišin kulttuurikeskuksessa. Näytelmä sai julkisuutta, ja esitys pääsi Slovakian johtavan kommunistisen päivälehden Rudé právon etusivulle elokuussa 1949. Lehdistö kirjoitti heistä ensimmäisenä romaniteatterina Slovakiassa ja Lackovásta ensimmäisenä romanikirjailijana.

Sosiaaliasianministeriö palkkasi heidät tekemään kasvatustyötä romaneiden parissa Slovakian raja-alueilla. Amatööriteatteriryhmä joka koostui Lacekien perheestä ja sukulaisista antoi itselleen nimen Kočovné rómske divadlo. (suom. Kiertävä romaniteatteri) Ryhmä kiersi Länsi-Böömiä ja esitti näytelmää vuoteen 1950 saakka. Yhteensä ryhmä piti näytelmästä 106 esitystä lähes kahden vuoden aikana ympäri Böömiä ja Slovakiaa.

Vuonna 1950 perhe pystyi muuttamaan pois Korpášin majasta Prešoviin. Lackován äiti ja sisko saivat ostettua pienen talon, jossa oli kaksi huonetta ja keittiö. Talossa asui yhteensä 14 henkilöä. Puoliso sai Lackován suosion kautta aluehallinnosta työpaikan ja asunnon. Vuonna 1951 myös Lacková palkattiin aluehallintoon opetustoimen tarkastajaksi vastuaalueenaan romanit. Hän jatkoi samalla näytelmien kirjoittamista.Hořící cikánský tábor esitettiin vuonna 1955 suurella teatterinäyttämöllä yhteistyössä Jonáš Záborskýn ammattiteatterin kanssa. Seuraavana vuonna suuret näytelmäkustantamot, Lita Slovakiassa ja Diliza Tsekissä, julkaisivat näytelmän kirjana. Julkaisun seurauksena slovakialaiset harrastajateatterit alkoivat esittää näytelmää. Lacková oli mukana itse myös joissain näytelmissä.

Muutto Ústí nad Labemiin ja opinnot

Vuoden 1960 aluehallintouudistuksessa Prešovin alue lopetettiin ja Lacková siirtyi työskentelemään Košiceen, jossa hän opetti romaneille ruuanlaittoa ja käsitöitä. Työskentely uudella alueella ja työmatkat neljän lapsen äitinä olivat hankalia. Lackován saadessa töitä Tšekistä, Ústí nad Labemin kaupungin kulttuurikeskuksesta, perhe muutti sinne. Ústí nad Labemissa Jozef Lackov sai työtä ensin puhdistuslaitoksella ja myöhemmin esimiehenä metsäosuuskunnassa. Vuonna 1965 Lacková aloitti esihenkilönsä suosituksesta opinnot Kaarlen yliopiston journalistiikan ja kasvatustieteen tiedekunnassa, mutta keskeytti opinnot puolison halutessa palata Prešoviin. Puoliso sairastui, eikä Lacková saanut Prešovista työpaikkaa, joten he elättivät itsensä tekemällä koruja ja kiertelivät tapahtumissa myymässä niitä. Seuraavana vuonna Lacková palasi opiskelemaan ja valmistui maisteriksi vuonna 1970.

Opiskellessaan yliopistossa Lacková ystävystyi kielitieteilijä Milena Hübschmannován kanssa, josta tuli romanikielen ja kulttuurin tohtori. Prahan kevään aikaan olivat mukana perustamassa Kultúrny zväz Cigánov-Rómov -romaniyhdistystä (suom. Romanien kulttuuriliitto), joka saatiin rekisteröityä vuonna 1969. Ensimmäisinä asioinaan yhdistys perusti kielikomitean, jonka tehtävänä oli kehittää ensimmäiset oikeinkirjoitussäännöt Tsekissä laajimmin käytössä olleelle romanin kielen servikan murteelle. Yhdistys julkaisi Böömissä myös Romano L’il -lehteä. Lehti ilmestyi ensin tsekiksi, mutta jo toisessa numerossa julkaistiin romanikielisiä artikkeleita, mukaan lukien Lackován kirjoituksia. Yhdistys kiellettiin vuonna 1973.

Valmistumisestaan huolimatta Lacková ei ollut saanut Prešovista työpaikkaa. Hän kertoi tilanteestaan Rudé právo -lehden haastattelussa, minkä jälkeen hänelle tarjottiin töitä Lemešanyn kylästä. Vuodesta 1976 hän työskenteli Lemešanyssä kirjastonhoitajana ja teki ohjelmia radioon. Tässä työssä hän toimi, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1980.

Vuonna 1976 Lackován ja Hübschmannová alkoivat tavata säännöllisesti ja nauhoittaa kertomuksia Lackován elämästä. Hübschmannová litteroi ja käänsi tekstit tšekiksi ja varmisti tuloksen oikeellisuuden Lackoválta. Kirja valmistui vuonna 1986, mutta he eivät saaneet sitä julkaistua ennen vuotta 1997. Milena Hübschmannová auttoi myös kuunnelmien julkaisussa Tšekissä. Tšekin yleisradion esittämä Žužika-kuunnelma palkittiin Prix Bohemia -palkinnolla Plzeň radiokuunnelmafestivalilla 1989.

Itsenäisyyden aika ja kirjallinen tuotanto

Samettivallankumouksen jälkeen vuonna 1989 Lacková perusti romanien kulttuuriyhdistyksen Kultúrny zväz občanov rómskej národnost ja oli sen ensimmäinen puheenjohtaja. Yhdistys järjesti romanien kulttuuritapahtumia ja edisti kansanmusiikkiryhmien toimintaa sekä kulttuurin elvyttämistä yleisesti.

Vuonna 1991 yhdistyksestä tuli ensimmäisen säännöllisen kaksikielisenä romaniksi ja slovakiaksi kirjoitetun aikakausjulkaisun Romano ľil / Rómsky list -lehden julkaisija. Vuonna 1992 Lacková julkaisi ensimmäisen kirjansa Romane paramisa – Rómske rozprávky, romanitarinoita slovakiksi ja romaniksi. Vuodesta 1993 lähtien Lacková kuului Slovakian kirjailijaliittoon. Vuodesta 1996 hän on julkaisi kirjoituksiaan Romano nevo ľil -lehdessä.

Vuonna 1997 Milena Hübschmannován ja Elena Lacková yhdessä koostama Lackován elämänkerta julkaistiin kirjana. Vuonna 2000 Lacková sai presidentti Rudolf Schusterin myöntämän muistomitalin työstä romanikulttuurin hyväksi ja holokaustin uhrien muistamiseksi. Seuraavana vuonna hän sai ensimmäisenä romanina Rad Ľudovíta Štúra III -tunnustuksen erittäin merkittävästä panoksesta Slovakian romanien kirjallisuuden luomiseen sekä juutalaiselta seurakunnalta Chatam Sofer Memorial -mitalin holokaustin vaikutusten kertomisesta.

Elena Lacková kuoli 1. tammikuuta 2003 vanhainkodissa Košicessa.

Tunnustuksia

• 1989 Prix Bohemia -palkinto.
• 1995 JE Purkyně -yliopisto Ústí nad Labemissa myöntämä tunnustus romanikulttuurin kehittämisestä
• 2001 Rad Ľudovíta Štúra III (Ľudovít Štúran ritarikunnan 3. luokka), jonka myönsi presidentti Rudolf Schuster.
• 2001 Chatam Sofer Memorial -mitali

22. maaliskuuta 2021 Google muisti Elena Lackován 100-vuotissyntymäpäivää doodlella.

Teokset

Näytelmät

• Horiaci cigánsky tábor (1948) (engl. The gypsy camp is on fire)
• Nový život (1952)
• Rómske srdce (1955)
• Veľký primáš Baro (1991)
• Hrbatý Maren (1999)
• Stratení ľudia (2002)

Kuunnelmat

• Žužika (1988)
• Iskry a popol rómskej lásky (1992)
• Rómske srdce (1995)
• Husle s tromi srdcami (1998)

Kirjat

• Horiaci cigánsky tábor (1956)
• Romane paramisa – Rómske rozprávky (1992)
• O mule na aven pale – Mŕtvi sa nevracajú (1994)
• Parne garuda – Bieli krkavci (1996)
• Uľiľom tel bachtaľi čercheň – Narodila jsem se pod šťastnou hvězdou (1997) (engl. I was born under a happy star, autobiografia)
• Život vo vetre (2005)

Kirjallisuus

• Mušinka Alexander: Elena Lacková I. – Život s novinami Romano nevo ľil. Štátna vedecká knižnica. Prešov: Štátna vedecká knižnica, 2020. ISBN 978-80-89971-67-7.

Lähteet

• Steklá Radka, 2006, Elena Lacková - romská publicistka, spisovatelka a média (kanditutkielma, pdf)

Aiheesta muualla

• Testimonies of Roma and Sinti: Elena Lacková
• Memory of nations: Milan Lacko (Elena Lackován pojan muistoja)