Eikan pumppu
Eikan pumppu oli 1960-luvun puolivälissä Helsingissä jonkin aikaa vaikuttanut nuorisojengi, joka piti tapanaan kokoontua Eino Leinon patsaan luona Esplanadin puistossa.
Folk-, mod- ja beatnik-liikkeistä tyylivaikutteita hakenut nuorisojoukko koostui lähinnä Helsingin lukiolaisista ja vaati julkisuudessa itselleen nuorisotilaa, jossa voisi kokoontua ja musisoida. (Helsingissä tosin toimi tuolloin jo ainakin 1957 Hakaniemeen avattu nuorisokahvila Haka-kerho.)
Monet jengin jäsenistä kuuluivat rauhanjärjestö Sadankomiteaan. Pojilla oli pitkähköt hiukset, usein myös korvarenkaita, ja pumpun jäsenillä oli tapana soittaa ulkona kitaraa ja huuliharppua tai valmista musiikkia magnetofonilta eli kannettavalta kelanauhurilta.[1][2]
Eikan pumpun jäsenet olivat keskeisesti mukana muun muassa Yhdysvaltojen suurlähetystön eteen kokoontuneessa mielenosoituksessa diplomaatti W. Averell Harrimanin vierailua ja Vietnamin sotaa vastaan. Myöhemmin Espan puistossa tapahtuneen puukotuksen jälkeen poliisi esti kokoontumisen Eino Leinon patsaalla.[1]
Jukka Kuoppamäki levytti vuonna 1965 singlen ”Eikan pumppu”.[3] Yleisradio teki jengistä samannimisen 30 minuutin televisiodokumentin 1967, jossa tästä vuonna 1965 alkaneesta ilmiöstä puhutaan jo menneessä aikamuodossa.[1][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Aunila, Seija: Eikan pumpun pitkät tukat ja oudot asusteet kummastuttivat vanhempia, Yle Elävä arkisto 2.4.2013. Viitattu 28.10.2015.
- ↑ Härmälä, Valtteri: ”Jengit sotajalalla”, Syksyn 1978 jengikeskustelun nuorisokuva, Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, talous- ja sosiaalihistorian pro gradu -tutkielma 2012, sivu 6.
- ↑ Jukka Kuoppamäki – Eikan Pumppu / Hiilenlappaajan Laulu, Discogs.com. Viitattu 29.2015.
- ↑ Eikan pumppu Internet Movie Databasessa (englanniksi)