Eeli Granit-Ilmoniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eeli Granit-Ilmoniemi
Eeli Granit-Ilmoniemi 1910-luvulla.
Eeli Granit-Ilmoniemi 1910-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt 21. joulukuuta 1866
Kuopion maalaiskunta
Kuollut 22. toukokuuta 1945 (78 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti opettaja, toimittaja, sukututkija

Eeli Granit-Ilmoniemi (synt. Granit, 21. joulukuuta 186622. toukokuuta 1945[1]) oli suomalainen opettaja, toimittaja ja sukututkija. Hän perusti Suomen Sukututkimusseuran vuonna 1917.

Varhaiset vuodet ja työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuopion maaseurakunnassa papin perheeseen syntynyt Granit-Ilmoniemi kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1885 ja aloitti sen jälkeen filologian opinnot Helsingin yliopistossa. Hän opiskeli myös Pietarissa, Göttingenissä ja Pariisissa vuosina 1888–1892 sekä toimi opettajana Kuopiossa.[2] Nimensä Granit-Ilmoniemi muutti vuonna 1906 Karjalohjan Ilmoniemen rusthollin ratsumiesesi-isänsä mukaan.[1]

Vuodesta 1891 lähtien Granit-Ilmoniemi vaikutti Porissa, jossa hänellä oli ranskan ja saksan kielten lehtorin virka Porin klassillisessa lyseossa. Lisäksi Granit-Ilmoniemi opetti venäjää Porin tyttölyseossa ja oli mukana perustamassa sekä poikien että tyttöjen ammattikouluja.[2] Hän oli myös yksi Satakunnan Sanomien perustajista ja toimi lehden avustajana[3] sekä kuului Porin kaupunginvaltuustoon.[2] Granit-Ilmoniemi jäi eläkkeelle jo 50-vuotiaana vuonna 1917.[1]

Sukututkimus- ja musiikkiharrastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkkeelle jäätyään Granit-Ilmoniemi muutti Helsingin seudulle ja asui muun muassa Espoon Leppävaarassa.[2] Hän harrasti sukututkimusta sekä toimitti useita lehtiä, kuten vuonna 1917 perustamansa Suomen Sukututkimusseuran Genealogica- ja Sukututkija-lehtiä sekä Savon seuran Savotar-lehteä.[1]

Sukututkimuksen lisäksi Granit-Ilmoniemen harrastuksiin kuului musiikin historia, hän muun muassa kiersi ympäri Suomea etsimässä vanhoja nuottijulkaisuja.[4] Granit-Ilmoniemen merkittävin arkistolöytö oli Porin triviaalikoulun nuottikirjat, jotka hän löysi Porin Lyseon kirjastosta vuonna 1907.[5] Lisäksi hän toi julkisuuteen muun muassa Kangasalta peräisin olevan käsikirjoituksen, joka sisälsi 1500- ja 1600-lukujen virsiä.[4]

Sibeliuksen sukuselvitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1916 Granit-Ilmoniemi suututti Jean Sibeliuksen julkaisemalla Uudessa Suomettaressa säveltäjän sukuselvityksen. Sibelius oli pitänyt itseään aatelissukuisena, mutta Granit-Ilmoniemen tutkimus osoitti hänen polveutuvan lähinnä suomenkielisestä maalaisväestöstä ja talonpojista.[6] Vuotta aikaisemmin oli kansatieteilijä Otto Andersson julkaissut Tidning för Musik -lehdessä Sibeliuksen 50-vuotispäivän yhteydessä sukutaulukon, joka korosti säveltäjän ruotsinkielistä maalaistaustaa. Jo tämä oli saanut Sibeliuksen omien sanojensa mukaan "voimaan pahoin",[7] mutta kun Granit-Ilmoniemi lopullisesti murskasi haaveet hänen aatelissukuisuudestaan, menetti Sibelius malttinsa. Hän kutsui päiväkirjamerkinnöissään Granit-Ilmoniemeä muun muassa "raa’aksi ja moukkamaiseksi saappaaksi"[6] (”Som en stöfvel har han behandlat ämnet – rått och plumpt!”).[8]Anderssonin ja Granit-Ilmoniemen sukuselvitysten taustalla olivat kyseisenä ajankohtana käydyt kieliriidat.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eeli Granit-Ilmoniemen veljiä olivat kunnallisneuvos Bruno Granit-Ilmoniemi[9] ja valokuvaaja Karl Granit.[10] Hänen poikansa Arvi Ilmoniemi (1894–1967) tunnettiin myös sukututkijana sekä Suomen Sosialidemokraatin musiikkiarvostelijana.[11]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahlström-suvun alkuperä (1913)
  • Kallavesi – Kuopion kaupungin ja ympäristön tietokirja I (1928)
  • Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600–1880 (1931)
  • Sakari Topeliuksen esivanhemmat (1933)
  • Sukukuvasto 1 (1935)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Gunnar Soininen: "Sukututkimusseuran perustajan Eeli Granit-Ilmoniemen syntymästä kulunut 100 vuotta" Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos. Viitattu 19.12.2013.
  2. a b c d Aikalaiskirja 1934. Projekt Runeberg. Viitattu 19.12.2013.
  3. Salmenperä, Eino: "Sata vuotta satakuntalaista sanomalehteä" s.129, (teoksessa Satakunnan Kansa ja sen edeltäjät 1873–2003). Satakunnan Kirjateollisuus Oy, Pori 2003.
  4. a b Suomen vanhat virsisävelmät – Kangasala 1624. Sibelius-akatemian kirkkomusiikin osasto. Viitattu 19.12.2013.
  5. Porin triviaalikoulun äänikirjat. Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto. Viitattu 19.12.2013.
  6. a b Tawaststjerna, Erik: "Sibelius", s. 270–271. Suuri Suomalainen Kirjakerho, Keuruu 1997.
  7. Tawaststjerna, s. 268.
  8. Sibelius, Jean: Dagbok 1909–1944, s. 243. Utgiven av Fabian Dahlström. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, 681. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2005. ISSN 0039-6842. ISBN 951-583-125-3.
  9. Bruno Granit-Ilmoniemi. Genea.net. Viitattu 19.12.2013.
  10. Valokuvahistoriaa herkutellen. Agricola-julkaisut. Viitattu 19.12.2013.
  11. Arvi Ilmoniemen arkisto. Arkistolaitos. Viitattu 19.12.2013.