Eeli Granit-Ilmoniemi
| Eeli Granit-Ilmoniemi | |
|---|---|
 Eeli Granit-Ilmoniemi 1910-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. joulukuuta 1866 Kuopion maalaiskunta |
| Kuollut | 22. toukokuuta 1945 (78 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | opettaja, toimittaja, sukututkija |
Eeli Granit-Ilmoniemi (synt. Granit, 21. joulukuuta 1866 – 22. toukokuuta 1945[1]) oli suomalainen opettaja, toimittaja ja sukututkija. Hän perusti Suomen Sukututkimusseuran vuonna 1917.
Varhaiset vuodet ja työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuopion maaseurakunnassa papin perheeseen syntynyt Granit-Ilmoniemi kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1885 ja aloitti sen jälkeen filologian opinnot Helsingin yliopistossa. Hän opiskeli myös Pietarissa, Göttingenissä ja Pariisissa vuosina 1888–1892 sekä toimi opettajana Kuopiossa.[2] Nimensä Granit-Ilmoniemi muutti vuonna 1906 Karjalohjan Ilmoniemen rusthollin ratsumiesesi-isänsä mukaan.[1]
Vuodesta 1891 lähtien Granit-Ilmoniemi vaikutti Porissa, jossa hänellä oli ranskan ja saksan kielten lehtorin virka Porin klassillisessa lyseossa. Lisäksi Granit-Ilmoniemi opetti venäjää Porin tyttölyseossa ja oli mukana perustamassa sekä poikien että tyttöjen ammattikouluja.[2] Hän oli myös yksi Satakunnan Sanomien perustajista ja toimi lehden avustajana[3] sekä kuului Porin kaupunginvaltuustoon.[2] Granit-Ilmoniemi jäi eläkkeelle jo 50-vuotiaana vuonna 1917.[1]
Sukututkimus- ja musiikkiharrastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eläkkeelle jäätyään Granit-Ilmoniemi muutti Helsingin seudulle ja asui muun muassa Espoon Leppävaarassa.[2] Hän harrasti sukututkimusta sekä toimitti useita lehtiä, kuten vuonna 1917 perustamansa Suomen Sukututkimusseuran Genealogica- ja Sukututkija-lehtiä sekä Savon seuran Savotar-lehteä.[1]
Sukututkimuksen lisäksi Granit-Ilmoniemen harrastuksiin kuului musiikin historia, hän muun muassa kiersi ympäri Suomea etsimässä vanhoja nuottijulkaisuja.[4] Granit-Ilmoniemen merkittävin arkistolöytö oli Porin triviaalikoulun nuottikirjat, jotka hän löysi Porin Lyseon kirjastosta vuonna 1907.[5] Lisäksi hän toi julkisuuteen muun muassa Kangasalta peräisin olevan käsikirjoituksen, joka sisälsi 1500- ja 1600-lukujen virsiä.[4]
Vuonna 1939 Granit-Ilmoniemi teki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle ehdotuksen vanhimman suomenkielisen kirjallisuuden luetteloimisesta. [6]
Sibeliuksen sukuselvitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1916 Granit-Ilmoniemi suututti Jean Sibeliuksen julkaisemalla Uudessa Suomettaressa säveltäjän sukuselvityksen. Sibelius oli pitänyt itseään aatelissukuisena, mutta Granit-Ilmoniemen tutkimus osoitti hänen polveutuvan lähinnä suomenkielisestä maalaisväestöstä ja talonpojista.[7] Vuotta aikaisemmin oli kansatieteilijä Otto Andersson julkaissut Tidning för Musik -lehdessä Sibeliuksen 50-vuotispäivän yhteydessä sukutaulukon, joka korosti säveltäjän ruotsinkielistä maalaistaustaa. Jo tämä oli saanut Sibeliuksen omien sanojensa mukaan "voimaan pahoin",[8] mutta kun Granit-Ilmoniemi lopullisesti murskasi haaveet hänen aatelissukuisuudestaan, menetti Sibelius malttinsa. Hän kutsui päiväkirjamerkinnöissään Granit-Ilmoniemeä muun muassa "raa’aksi ja moukkamaiseksi saappaaksi"[7] (”Som en stöfvel har han behandlat ämnet – rått och plumpt!”).[9]Anderssonin ja Granit-Ilmoniemen sukuselvitysten taustalla olivat kyseisenä ajankohtana käydyt kieliriidat.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eeli Granit-Ilmoniemen veljiä olivat kunnallisneuvos Bruno Granit-Ilmoniemi[10] ja valokuvaaja Karl Granit.[11] Hänen poikansa Arvi Ilmoniemi (1894–1967) tunnettiin myös sukututkijana sekä Suomen Sosialidemokraatin musiikkiarvostelijana.[12]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ahlström-suvun alkuperä (1913)
- Kallavesi – Kuopion kaupungin ja ympäristön tietokirja I (1928)
- Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600–1880 (1931)
- Sakari Topeliuksen esivanhemmat (1933)
- Sukukuvasto 1 (1935)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Gunnar Soininen: "Sukututkimusseuran perustajan Eeli Granit-Ilmoniemen syntymästä kulunut 100 vuotta" (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos. Viitattu 19.12.2013.
- ↑ a b c d Aikalaiskirja 1934. Projekt Runeberg. Viitattu 19.12.2013.
- ↑ Salmenperä, Eino: "Sata vuotta satakuntalaista sanomalehteä" s.129, (teoksessa Satakunnan Kansa ja sen edeltäjät 1873–2003). Satakunnan Kirjateollisuus Oy, Pori 2003.
- ↑ a b Suomen vanhat virsisävelmät – Kangasala 1624. Sibelius-akatemian kirkkomusiikin osasto. Viitattu 19.12.2013.
- ↑ Porin triviaalikoulun äänikirjat. Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto. Viitattu 19.12.2013.
- ↑ Vanhimmista suomenkielisistä kirjoista yksityiskohtainen luettelo, Aamulehti, 31.03.1939, nro 87, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Tawaststjerna, Erik: "Sibelius", s. 270–271. Suuri Suomalainen Kirjakerho, Keuruu 1997.
- ↑ Tawaststjerna, s. 268.
- ↑ Sibelius, Jean: Dagbok 1909–1944, s. 243. Utgiven av Fabian Dahlström. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, 681. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2005. ISSN 0039-6842. ISBN 951-583-125-3.
- ↑ Bruno Granit-Ilmoniemi. Genea.net. Viitattu 19.12.2013.
- ↑ Valokuvahistoriaa herkutellen. (Arkistoitu – Internet Archive) Agricola-julkaisut. Viitattu 19.12.2013.
- ↑ Arvi Ilmoniemen arkisto. (Arkistoitu – Internet Archive) Arkistolaitos. Viitattu 19.12.2013.
| ||||||||||||||
