Edwin von Manteuffel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edwin von Manteuffel noin vuonna 1870.

Edwin Hans Karl von Manteuffel (24. helmikuuta 1809 Dresden, Saksi17. kesäkuuta 1885 Karlsbad, Böömi)[1] oli preussilainen paroni ja sotamarsalkka, joka toimi komentajana Saksan yhdistymissodissa. Hän toimi välillä myös diplomaattisissa tehtävissä.

Edwin von Manteuffel kuului vanhaan pommerilaiseen Manteuffelin aatelissukuun. Hänen serkkunsa oli vuosina 1850–1858 Preussin pääministerinä toiminut Otto von Manteuffel.[2] Edwin von Manteuffel palveli Preussin ratsuväessä vuodesta 1827. Hänestä tuli vallankumousvuoden 1848 aikana kuningas Fredrik Vilhelm IV:n henkilökohtainen adjutantti. Krimin sodan aikana vuonna 1854 Manteuffel kävi diplomaattisella komennuksella Wienissä ja Pietarissa, jossa hän taivutteli keisari Nikolai I:n vetämään Venäjän joukot pois Tonavan ruhtinaskunnista sekä Itävallan olemaan liittymättä sotaan Venäjää vastaan. Manteuffel nimitettiin 1857 Preussin kuninkaallisen sotakabinetin johtoon ja ylennettiin 1861 kenraaliluutnantiksi.[1]

Manteuffel palveli sodassa Tanskaa vastaan vuonna 1864 ja toimi sen jälkeen valloitetun Schleswigin kuvernöörinä sekä jonkin aikaa Schleswigiin ja Holsteiniin sijoitettujen joukkojen komentajana. Sodan puhjettua Itävaltaa vastaan 1866 hän valtasi Itävallan miehittämän Holsteinin, johti hyökkäystä Hannoveria vastaan ja toimi heinäkuusta alkaen Mainin armeijan komentajana, lyöden eteläsaksalaisten valtioiden joukot Hanaun, Helmstedtin, Üttingenin, Rossbrunnin ja Würtzburgin taisteluissa. Ranskan–Saksan sodassa 1870–1871 Manteuffel komensi aluksi ensimmäistä armeijakuntaa ja lokakuusta 1870 alkaen ensimmäistä armeijaa. Hän saavutti voiton Amiensin taistelussa 27. marraskuuta ja miehitti Rouenin 6. joulukuuta. Vuoden 1871 alussa hänet siirrettiin uuden eteläisen armeijan johtoon ja hän nujersi pian ranskalaisten vastarinnan maan eteläosissa. Manteuffelin joukot pakottivat kenraali Bourbakin armeijan perääntymään Sveitsin puolelle. Eteläisen armeijan hajottamisen jälkeen Manteuffel toimi toisen armeijan komentajana. Sodan päätyttyä hänet ylennettiin kenraalisotamarsalkaksi ja hän oli heinäkuusta 1871 syyskuuhun 1873 Ranskaan sijoitettujen miehitysjoukkojen komentajana.[1][2]

Manteuffel toimi myöhemmin vielä Berliinin sotilaskuvernöörinä ja eräissä diplomaattisissa tehtävissä, kunnes hänet lokakuussa 1879 nimitettiin Elsass-Lothringenin kuvernööriksi.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Edwin, Freiherr von Manteuffel (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.7.2013.
  2. a b c Nordisk familjebok (1912), s. 826–827 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]