Charles Denis Bourbaki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Charles Denis Bourbaki, Richard Brend’amourin piirros.

Charles Denis Sauter Bourbaki (22. huhtikuuta 1816 Pau22. syyskuuta 1897 Bayonne)[1][2] oli ranskalainen kenraali.

Bourbakin isä oli kreikkalainen eversti, joka kaatui Kreikan vapaussodassa. Bourbaki opiskeli vuosina 1834–1836 La Flèchen ja Saint-Cyrin sotilasakatemiassa ja valmistuttuaan luutnantiksi liittyi zouave-joukkoihin Algeriassa. Osoittettuaan rohkeutensa Sétifin taistelussa vuonna 1840 hän sai 1842 ylennyksen kapteeniksi. Vuonna 1845 Bourbaki oli lyhyen aikaa kuningas Ludvig Filipin adjutanttina, mutta palasi sen jälkeen Algeriaan. Vuonna 1851 hänet ylennettiin everstiksi ja nimitettiin ensimmäisen zouaverykmentin komentajaksi. Bourbaki osallistui myös Krimin sotaan ja sai 1854 Alman taistelun jälkeen ylennyksen prikaatinkenraaliksi. Hän haavoittui Sevastopolin valtauksen yhteydessä ja palasi sen jälkeen vielä kerran Algeriaan, jossa hänestä tuli 1857 divisioonankenraali.[1][2] Vuonna 1859 Bourbaki osallistui Italian sotaretkeen ja tuli seuraavana vuonna toisen divisioonan komentajaksi Grenoblessa.[1]

Bourbaki nimitettiin 1869 keisari Napoleon III:n adjutantiksi ja seuraavana vuonna keisarillisen kaartin komentajaksi. Ranskan–Saksan sodan puhjetessa hän johti kaartiaan Metzin alueella käydyissä taisteluissa ja jäi saksalaisten vangiksi, mutta vapautui pian. Sen jälkeen marsalkka F. A. Bazaine lähetti Bourbakin Englantiin neuvottelemaan keisarinna Eugénien kanssa. Palattuaan hän ei enää päässyt takaisin Metziin ja tarjoutui siksi Toursissa uuden tasavaltaisen kansallisen puolustuksen hallituksen käyttöön. Hänet nimitettiin aluksi pohjoisen armeijan komentajaksi, mutta siirrettiin pian johtamaan itäistä armeijaa, joka muodostettiin Loiren armeijan kahtiajakamisen yhteydessä. Bourbakin armeija lähetettiin vapauttamaan saksalaisten saartamaa Belfortin kaupunkia, missä se kuitenkin epäonnistui. Hän tosin voitti saksalaiset Villersexelissa 9. tammikuuta 1871, mutta kärsi 15.–17. tammikuuta tappion kolmipäiväisessä Lisainejoen taistelussa ammusten ja elintarvikkeiden puutteen sekä joukkojensa väsymyksen seurauksena. Bourbakin armeija pakeni Juravuoristoon Sveitsin rajan yli ja hän yritti 26. tammikuuta itsemurhaa, siinäkin epäonnistuen. Kenraali Justin Clinchant otti hänen joukkonsa komentoonsa.[1][2]

Ranskan–Saksan sodan jälkeen Bourbaki toimi 14:n armeijakunnan komentajana sekä Lyonsin kuvernöörinä. Hän siirtyi vuonna 1881 reserviin ja oli kahdesti ehdolla parlamenttivaaleissa tulemetta kuitenkaan valituksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Charles-Denis-Sauter Bourbaki (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.7.2013. Lähteessä on kuolinpäivä 23.9.1897.
  2. a b c Nordisk Familjebok. Lähteessä kuolinpäivä 22.9.1897. (1905), s. 1349. (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 18.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]