Ebba Stenbock

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erityisesti Suomessa Ebba Stenbock tunnetaan Albert Edelfeltin maalauksesta Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista (1878).

Ebba Stenbock (noin 1550 – 8. maaliskuuta 1614 Ruotsi[1][2]) oli ruotsalainen valtarouva. Hän oli käskynhaltija Klaus Flemingin aviopuoliso ja Ruotsin kuningatar Katariina Stenbockin sisar ja sitä kautta kuningas Kustaa Vaasan käly. Hän oli 1597 väliaikaisesti Suomen käskynhaltijana. 1800-luvulla vaikuttaneet Zachris Topelius ja Albert Edelfelt kuvailivat Ebba Stenbockia suoraselkäiseksi ja vahvatahtoiseksi naiseksi. Suomalaisille historian lukijoille ja eritoten koululaisille hän on edustanut 1500-luvun vallasnaista ylväimmillään.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ebba Stenbockin vanhemmat olivat valtaneuvos Gustaf Olofinpoika Stenbock (1504–1571) ja Brita Eerikintytär Leijonhufvud (1514–1572). Hänen syntymävuotensa on hämärän peitossa; hänen vanhemmillaan oli yli kymmenen lasta, joiden syntymäjärjestys ei ole tarkkaan tiedossa.[4][5] Etunimensä Ebba sai äitinsä äidin Ebba Erikintytär Vaasan (1491–1549) mukaan.

Ebba Stenbock avioitui mahtimies Klaus Flemingin (1530–1597) kanssa 1. marraskuuta 1573. Häät järjesti hänen sisarensa, leskikuningatar Katariina.[5] Avioliitto oli ensisijaisesti valtapoliittinen, se sitoi Stenbockit ja Flemingit samalle puolelle taistelussa Ruotsin kruunusta. Liiton myötä Stenbockit kasvattivat valtaansa Ruotsin itäisissä maakunnissa eli nykyisen Suomen alueella. Ebba Stenbockin puolisoa on luonnehdittu raa'aksi ja mieskuntoiseksi, hänellä oli useita aviottomia lapsia.[5]

Avioparilla oli valtava omaisuus Ruotsin maakunnissa Pohjanlahden molemmin puolin. He omistivat muun muassa Suitian kartanon Siuntiossa, Kuitian kartanon Paraisilla ja Viikin vapaaherrakunnan. Ebba Stenbock jäi leskeksi 13. huhtikuuta 1597. Klaus Fleming oli sopinut tapaavansa vaimonsa Perniön kuninkaankartanossa. Hän oli sairastunut Siuntion Pikkalassa ja lähtenyt sieltä matkaan kuolemaa uhmaten. Sairautensa takia hän joutui pysähtymään Pohjan kirkon paikkeille, missä hän menehtyi.[5][6] Ebba Stenbock kutsui Suomen valtaapitävät Turkuun neuvottelemaan. Hän oli mukana valitsemassa Arvid Stålarmia maan ylipäälliköksi.[2]

Suomen ja Viron käskynhaltija Klaus Fleming oli Kaarle-herttuan (myöhemmin Kaarle IX) vastustaja. Hieman Flemingin kuoleman jälkeen Kaarle valloitti Turun linnan. Puolustustaistelua johti leskirouva Ebba Stenbock, joka itse oli Kaarle-herttuan serkku tämän äidin puolelta.[7] Flemingiä ei ollut vielä haudattu, ja kerrotaan, että Kaarle halusi hänen arkkunsa avattavaksi varmistuakseen hänen kuolemastaan. Arkku avattiin Turun linnan kappelissa 20. syyskuuta 1597.[5] Tarinan mukaan herttua olisi tarttunut Fleming-vainajaa parrasta ja sanonut: ”Jos nyt eläisit, ei pääsi olisi kovin lujassa!”, ja Ebba Stenbock olisi vastannut: ”Jos minun autuas miesvainajani eläisi, ei teidän armonne olisi koskaan päässyt tänne!”[8]

Aikalaiskertomuksista tietoja tästä sananvaihdosta ei kuitenkaan löydy, joten se on luultavasti myöhempää perua.[9] Niskoittelunsa takia Ebba Stenbock joutui kotiarestiin ja hänet kuljetettiin tyttärineen Tukholmaan, missä hän eli vangittuna. Hänen poikansa Johan Fleming teloitettiin Turun verilöylyssä marraskuussa 1599. Ebba Stenbockin omaisuus takavarikoitiin kruunulle, mutta hän sai sen takaisin vuoteen 1608 mennessä.[2] Ebba Stenbock kuoli kuumesairauden päätteeksi maaliskuussa 1614 ja hänet haudattiin Paraisten kirkkoon.[10]

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ebba Stenbock ja Klaus Fleming saivat kuusi lasta:

  1. Gustaf (k. 1583)
  2. Erik (kuoli lapsena)
  3. Karin (k. 1649)
  4. Johan (syntyi luultavasti 1578, k. 1599)
  5. Hebla (k. 1639)
  6. Margareta (k. 1599)

Isänsä äidin mukaan kastettu Hebla avioitui Peder Gustafinpoika Banérin kanssa 1615. Karin puolestaan avioitui Erik Klaunpoika Bielken kanssa 1620. Klaus Flemingin ja Ebba Stenbockin suku jatkui Heblan lasten kautta. Ebba ei kuitenkaan koskaan nähnyt lastenlapsiaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mäkelä-Alitalo, Anneli: ”Stenbock, Ebba (K 1614)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 269–270. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
  • Elgenstierna, Gustaf: Den introducerade svenska adelns ättartavlor. 1925–1936.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lahtinen, Anu: Ebba Gustavsdotter (Stenbock) Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. 2.3.2020. englanti.
  2. a b c d Suomen kansallisbiografia 9, s. 270.
  3. Suomen kansallisbiografia 9, s. 269–270.
  4. http://historiska-personer.nu/min-s/p12ec768f.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. a b c d e Suomen kansallisbiografia 9, s. 269.
  6. http://www.phpoint.fi/ulrikaj/bookshelf/maamme5.htm
  7. Lahtinen, Anu: Ebba, kuningattaren sisar, s. 8. Atena, 2021. ISBN 978-952-300-779-6.
  8. http://www.turku2011.fi/uutiset/kaarle-herttua-palaa-turun-linnaan_fi
  9. Lahtinen (2021), s. 84–85
  10. Lahtinen (2021), s. 110–112

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]