Dick Francis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Richard Stanley ”Dick” Francis (31. lokakuuta 1920 Lawrenny, Wales, Iso-Britannia – 14. helmikuuta 2010 Grand Cayman, Caymansaaret) oli brittiläinen kirjailija ja jockey. Suosittujen ja palkittujen dekkareidensa lisäksi hänet tunnetaan menestyksekkään kilparatsastusuransa traagisimmasta häviöstä, joka tapahtui vuoden 1956 Grand National -kilpailussa hänen ratsastaessaan kuningataräiti Elisabetin omistamalla Devon Loch -nimisellä hevosella. Ratsukko oli loppusuoralla selvässä johdossa, kunnes hevonen kompastui ja kaatui tasaisella maalla tuntemattomaksi jääneestä syystä.

Nuoruus ja kilpaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dick Francis syntyi hevosmiesten perheeseen: sekä hänen isänsä, isoisänsä että isoisoisänsä olivat olleet amatöörilaukkaratsastajia ja hevoskasvattajia. Dick ja hänen veljensä Doug ratsastivat lapsesta pitäen isovanhempiensa maatilalla, ja myöhemmin Dick ratsasti monta vuotta näyttelykehissä. Viisitoistavuotiaana hän jättäytyi pois koulusta ja siirtyi täysipäiväisesti hevosurheilun pariin. Hänelle oli aina selvää, että hän halusi jockeyksi, mutta hän kasvoi lopulta liian pitkäksi sopiakseen ”sileiden laukkojen” ratsastajaksi, sillä laji vaatii pientä ja kevyttä ruumiinrakennetta.

Francis palveli toisen maailmansodan aikana brittien Kuninkaallisissa ilmavoimissa lentäjänä. Vuonna 1946 hän jätti armeijan ja siirtyi risuestelaukkakilpailuiden maailmaan, jossa hänestä tuli varsin menestyksekäs kilparatsastaja. Hän voitti yli 350 lähtöä ja oli kauden 1953–1954 ”champion jockey” (eniten voittoja). Dick Francis osallistui risuestelaukkakilpailuista kuuluisimpaan, Grand Nationaliin, kahdeksan kertaa. Hän kilpaili kuningataräidin hevosilla vuodesta 1953 vuoteen 1957, jolloin hän joutui jäämään eläkkeelle vakavasta putoamisesta aiheutuneiden vammojen vuoksi.

Kirjailijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpauransa päätyttyä Francis julkaisi heti omaelämäkerran nimeltä The Sport of Queens. Hän myös toimi London Sunday Express -lehden laukkaurheilukirjeenvaihtajana kuudentoista vuoden ajan ja kirjoitti legendaarisen jockeyn Lester Piggottin elämäkerran. Dekkarikirjailijanuransa hän aloitti vuonna 1962 ja julkaisi lähes poikkeuksetta kirjan joka vuosi aina vuoteen 2000 asti, jolloin hänen vaimonsa Mary kuoli. Francisin kirjailijanuran oletettiin olevan ohi. Vuonna 2006 häneltä kuitenkin ilmestyi uusi teos, Under Orders, ja vuoden 2007 syyskuussa ilmestyi toinenkin kirja, Dead Heat, jota työstämässä oli myös hänen poikansa Felix. Dick Francisin kirjoja on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle ja niitä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta.

Dick Francisin dekkarit sijoittuvat usein tavalla tai toisella laukkaurheilumaailmaan tai vähintäänkin sivuavat sitä. Kirjojen päähenkilöiden ympäristöt vaihtelevat paljon, mutta heillä on usein keskenään samoja ominaisuuksia: he ovat varakkaita, älykkäitä, hyväkuntoisia, yksinään asuvia ja omaavat kyvyn hankkiutua tilanteisiin, joissa fyysisiltä kolhuilta on mahdotonta välttyä. Monet heistä ovat kilparatsastajia, mutta joukossa on myös muun muassa taiteilijoita, kirjailijoita, diplomaatteja ja pankkiireja. Kirjojen tapahtumapaikat vaihtelevat Australiasta Kanadaan ja Etelä-Afrikasta Englantiin. Kahta poikkeusta lukuun ottamatta kirjat eivät liity toisiinsa mitenkään, eikä siksi ole väliä, missä järjestyksessä niitä lukee. Kit Fielding -nimisen jockeyn tarina kerrotaan kirjoissa Kiristäjät ja Henkivartija. Jockeyn uralta yksityisetsiväksi siirtynyt Sid Halley seikkailee suomentamattomissa kertomuksissa Odds Agains, Whip Hand, Under Orders, suomennetussa teoksessa Varjo yössä sekä Felix Francisin teoksessa Dick Francis's Refusal.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dick Francis ja Mary Margaret Brenchley menivät naimisiin vuonna 1947. Heillä on kaksi poikaa, Merrick ja Felix. Merrick toimi aiemmin kilpahevosten valmentajana mutta siirtyi sittemmin hevoskuljetusalalle. Driving Force-kirja sai innoituksensa tästä ammatista. Felix toimi aiemmin yksityiskoulussa opettajana, mutta siirtyi myöhemmin työskentelemään isänsä alaisuudessa. Yksi Twice Shy-kirjan keskeisistä hahmoista perustuu häneen. Mary, joka kuoli vuonna 2000, omasi aviomiestään laajemman koulutuksen ja oli työskennellyt kirjakustannuksen parissa. Tämän vuoksi on väitetty, että hän olisi kirjojen todellinen kirjoittaja. Pariskunta ei koskaan koittanut peitellä sitä seikkaa, että Mary auttoi kirjojen taustatyössä ja editoinnissa paljon – Dick Francis sanoi jopa vaatineensa, että Maryn nimen pitäisi olla kansilehdellä hänen oman nimensä ohella.

Dick Francis kuoli helmikuussa 2010 89-vuotiaana kotonaan Karibian Caymansaarilla.[1]

Arvonimet ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brittiläisen imperiumin upseeri vuonna 1984 ja komentaja vuonna 2000
  • British Crime Writers Associationin Silver Dagger (1965), Gold Dagger (1980) ja Cartier Diamond Dagger for life's work (1990)
  • Mystery Writers of American Edgar Allen Poe Award (Forfeit 1970, Whip Hand 1981, Come to Grief 1996) sekä Grand Master Award (1996)
  • Bostonin Tufts Universityn Honorary Doctorate of Humane Letters vuonna 1991

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Varma kuin kuolema (Dead Cert, 1962)
  • Nerve (1964)
  • For Kicks (1965)
  • Odds Against (1965)
  • Flying Finish (1966)
  • Blood Sport (1967)
  • Murha auttaa vedonlyönnissä (Forfeit, 1968)
  • Enquiry (1969)
  • Rat Race (1970)
  • Bonecrack (1971)
  • Savua silmille (Otava 1979) (Smokescreen, 1972)
  • Slayride (1973)
  • Jos nostat tarjousta niin kuolet (Knockdown, 1974)
  • High Stakes (1975)
  • Kuoleman kehykset (lyhennelmä, Valitut Palat-kirjavaliot) (In the Frame, 1976)
  • Riski (Risk, 1977)
  • Trial Run (1978)
  • Whip Hand (1979)
  • Tappava heijastus (Otava 1982) (Reflex, 1980)
  • Twice Shy (1981)
  • Pankkiiri (WSOY 1984) (Banker, 1982)
  • Vaara (WSOY 1985) (The Danger, 1983)
  • Petoksen merkit (WSOY 1986) (Proof, 1984)
  • Kiristäjät (WSOY 1992) (Break In, 1985)
  • Henkivartija (WSOY 1993) (Bolt, 1986)
  • Kuumaa rahaa (WSOY 1990) (Hot Money, 1987)
  • Konnan loukku (The Edge, 1988)
  • Perintö (WSOY 1991) (Straight, 1989)
  • Vasama (WSOY 1992) (Longshot, 1990)
  • Paluu (WSOY 1994) (Comeback, 1991)
  • Viesti (Driving Force, 1992)
  • Vaa'ankieli (WSOY 1995) (Decider, 1993)
  • Villihevoset (WSOY 1996) (Wild Horses, 1994)
  • Varjo yössä (Come to Grief, 1995)
  • Perinnönjako (lyhennelmä, Valitut Palat-kirjavaliot) (To the Hilt, 1996)
  • Haastaja (lyhennelmä, Valitut Palat-kirjavaliot 2000) (10 LB. Penalty, 1997)
  • Field of Thirteen (lyhytkertomusten kokoelma) (1998)
  • Hurrikaani (WSOY 2000) (Second Wind, 1999)
  • Lasihevonen (lyhennelmä, Valitut Palat-kirjavaliot) (Shattered, 2000)
  • Under Orders (2006)
  • Dead Heat (2007, Felix Francisin kanssa)
  • Silks (2008, Felix Francisin kanssa)
  • Even Money (2009, Felix Francisin kanssa)
  • Crossfire (2010, Felix Francisin kanssa) - julkaistu postuumisti

Felix Francisin tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dick Francis's Gamble (2011)
  • Dick Francis's Bloodline (2012)
  • Dick Francis's Refusal (2013)
  • Dick Francis's Damage (2014)

Filmatisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dick Francisin ensimmäisen dekkarin pohjalta valmistui vuonna 1974 Tony Richardsonin ohjaama Dead Cert-elokuva jonka näyttelijäkaartiin kuului muun muassa Judi Dench. Francisin kirjoihin perustuen on tuotettu myös kaksi lyhyttä tv-sarjaa: Sid Halleyn hahmoon perustuva kuusiosainen tv-sarja The Racing Game (1978) sekä The Dick Francis Mysteries (1989), jossa esiintyi muun muassa Ian McShane.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Adams, Stephen: Dick Francis dies aged 89 Telegraph. 14.2.2010. Viitattu 14.2.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]