Dialloubé

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dialloubé

Dialloubé

Koordinaatit: 15°1′2″N, 4°13′57″W

Valtio Mali
Alue Moptin alue
Piiri Moptin piiri
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 400 km²
Väkiluku (2009) 31 500












Dialloubé on maalaiskunta ja sen keskuskylä Moptin alueen Moptin piirissä Malissa. Se sijaitsee Nigerjoen sisämaasuistossa 75 kilometriä Moptista[1] pohjoiseen. Kunnassa on 30 900 ja kylässä 6 000 asukasta (vuonna 2009)[2].

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dialloubén kunnan pinta-ala on 1 400 neliökilometriä[1]. Se rajoittuu idässä Moptin piirin Konnan, etelässä Kounarin ja Socouran, lännessä Ténenkoun piirin Togoro Kotian ja Togoré-Coumbén sekä pohjoisessa Youwaroun piirin Bembéré Taman ja Déboyen kuntiin[3][4].

Kunnan alue on pääosin Nigerjoen tulvatasankoa. Vesistöjä ovat Nigerin pääuoma etelässä, sen sivuhaarat Mayo Dembi ja Mayo Kakagnan sekä niitä yhdistävä Bora, lukuisat tulvajärvet ja pohjoisessa Débojärvi. Kasvillisuus on melko runsasta ja varsinkin tulvaniittyjä käytetään karjan laiduntamiseen.[5]

Seutu kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen. Sadekausi kestää heinäkuusta syyskuuhun ja kuiva kausi lokakuusta kesäkuuhun. Vuotuinen sademäärä on 350–400 millimetriä.[6]

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 perustettu kunta käsittää entisen Dialloubén arrondissementin[1]. Siihen kuuluu 21 kylää: Abdaramane, Batamani, Dayébe, Dialloubé, Gobe, Kakagnan bozo, Kakagnan peul, Kanio, Noga, Ouro alpha ka, Payona, Saba, Saré hambanou, Saya, Severy bozo, Severy ouro, Sormé, Tanouma guido, Tanouma ouro, Teby ja Wampiri. Suurin osa kylista sijaitsee kunnan eteläosassa.[7] Asukkaat ovat fulbeja, rimaibeja, diawandoja, markoja ja bozoja.[1]

Liikenne, elinkeinot ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan liikenneyhteydet ovat erittäin huonot varsinkin tulva-aikana. Vesiliikennettä vaikeuttaa jokien mataluus.[8]

Seudun pääelinkeinot ovat maanviljely, karjanhoito ja kalastus. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi (yli 50 % tuotannosta), durra, maissi, hirssi, lehmänpapu ja vihannekset. Kalaa viedään myytäväksi Youwarouhun ja Moptiin. Lisäksi harjoitetaan käsityöammatteja ja kaupankäyntiä. Dialloubéssa ja Kakagnanissä pidetään viikoittaiset markkinat kuivana aikana helmikuusta kesäkuuhun. Teollisuutta tai matkailupalveluja kunnassa ei ole lainkaan.[1][9]

Kunnassa toimii seitsemän alakoulua, Dialloubén yläkoulu, kaksi koraanikoulua, kahdeksan lukutaitokeskusta sekä koulutus- ja kehittämiskeskus (CED). Terveyspalveluihin kuuluu neljä vaatimatonta terveyskeskusta ja neljä karjan rokotuspaikkaa. Vesihuolto käsittää kaivoja ja porakaivoja, joiden määrä ja laatu on riittämätön. Muita palveluja ovat joukko kauppoja, puimuri, viljavarasto ja kaksi hirssimyllyä.[10]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallinen nähtävyys on vuosittainen degal-juhla, jolloin karja ylittää Nigerjoen ja aloittaa laiduntamisen sisämaasuistossa. Degalin vastine on Diafarabéssa pidettävä yaaral. Molemmat juhlat on otettu mukaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.[11][12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Plan de Securite Alimentaire: Commune Rurale de Dialloube 2006–2010 fsg.afre.msu.edu. Viitattu 29.9.2014. (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
  2. 4ème Recensement Général de la Population et de l’Habitat du Mali (RGPH). Resultats definitifs. Tome 0: Repertoire des villages instat-mali.org. 2013. Arkistoitu 7.1.2017. Viitattu 15.7.2016.
  3. Mali - Région de Mopti: Carte de référence reliefweb.int. Viitattu 29.9.2014. (ranskaksi)
  4. Mali - Cercle de Mopti - Région de Mopti: Carte de référence reliefweb.int. Viitattu 29.9.2014. (ranskaksi)
  5. Analyse-diagnostic, s. 30–31.
  6. Analyse-diagnostic, s. 30.
  7. Analyse-diagnostic, s. 12.
  8. Analyse-diagnostic, s. 37.
  9. Analyse-diagnostic, s. 34–37, 46.
  10. Analyse-diagnostic, s. 60–67.
  11. UNESCO: Cultural space of the Yaaral and Degal unesco.org. Viitattu 15.7.2016.
  12. UNESCO: The Cultural Space of the Yaaral and Degal unesco.org. Viitattu 15.7.2016.