De administrando imperio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
De administrando imperio
Πρὸς τὸν ἴδιον υἱὸν Ρωμανόν
Alkuperäisteos
Kirjailija Konstantinos VII
Kieli kreikka (Bysantin)
Genre historia, maantiede
Julkaistu 948–952
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

De administrando imperio (lat., ”Imperiumin hallitseminen”; alun perin m.kreik. Πρὸς τὸν ἴδιον υἱὸν Ρωμανόν, Pros ton idion hyion Rōmanon, ”Pojalleni Romanokselle”) on Bysantin keisari Konstantinos VII:n kirjoittama historiallis-maantieteellinen teos, jossa kuvaillaan Bysantin valtakunnan eri kansoja ja naapurikansoja. Se on tehty vuosien 948 ja 952 välillä. Sen tarkoitus oli jättää Konstantinoksen seuraajalle Romanokselle hyviä neuvoja valtakunnan hallitsemiseksi.

Konstantinos VII norsunluukaiverruksessa vuodelta 945.

Teos on hyvin luottamuksellinen ja oli tarkoitettu vain hallitsijoiden käyttöön eikä missään tapauksessa julkaistavaksi. Sen vuoksi se on jäänyt tuntemattomaksi hyvin pitkäksi ajaksi. Teos on säilynyt jälkipolville kolmena käsikirjoituksena, joista kahta säilytetään Pariisissa ja kolmatta Vatikaanin kirjastossa. Teos on korvaamaton tietolähde kertoen muinaisista ruseista, armenialaisista, georgialaisista, petsenegeistä, unkarilaisista (teksteissä heitä kutsutaan ”turkkilaisiksi”), kasaareista sekä monista muista kansoista. Siitä tulee esille ajatus, että kaikkien muiden ympäröivien kansojen pitäisi alistua Jumalan valitsemalle kansalle eli roomalaisille.

Konstantinos VII:n kertomat tiedot rusien maasta perustuvat ilmeisesti enimmäkseen Dnepriä pitkin kauppiaina kulkeneiden varjagien kertomuksista. Monet näistä kertomuksista ovat ainutlaatuisia. Niissä mainitaan Kiova (Kioav tai Kiov Konstantinos VII mukaan) sekä Samvatas, kuin myös nuoren ruhtinas Svjatoslavin hallitsema Novgorod. Lisäksi mukana on selostus poljudjesta. Tämä on ensimmäinen kirjallinen tietolähde, jossa mainitaan myös Smolensk. Teos on ainoa länsimainen tietolähde, jossa seikkaperäisesti kerrotaan ruseista ja heidän serkuistaan eli itäisistä slaaviheimoista.

Venäjän historiankirjoituksessa on käyty paljon keskustelua siitä, että Dneprin putoukset on mainittu sekä varjagien eli rusien kielellä kuin myös slaavikielellä.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos koostuu 53 osasta. Ensimmäiset 8 osaa sekä osa 37 on omistettu Bysantin liittolaisille ”pacinakiteille” (petsenegeille) sekä naapurikansoille: ”turkkilaiset” (unkarilaiset), rusit (osat 2,4, 9 jossa myös ensimmäisen kerran käytetään sanaa Russia: kreik. Ρωσία) sekä kasaarit (osat 10, 12). Osa kirjasta kertoo myös arabeista (osat 14-22). Konstantinos kirjoitti myös Välimeren eurooppalaisista maista: Espanjasta (osat 23-24), Italiasta (osat 26-27) sekä Dalmatiasta (osat 29-36). Hän kertoo myös Kaukasiasta (osat 42-46).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]