Dan Graham
Dan Graham (31. maaliskuuta 1942 Urbana, Illinois, Yhdysvallat – 19. helmikuuta 2022 New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen taiteilija, joka hyödynsi teoksissaan peilejä, videotaidetta, arkkitehtuuria ja monia muita medioita. Hän tutki usein teoksissaan katsojan tai yleisön tuplaroolia havainnoijana ja havainnoitsijana. Graham käytti taidettaan katseen sekä yksilön paikan tutkimiseen.[1]
Graham syntyi vuonna 1942 Illinoisin Urbanassa ja kasvoi New Jerseyn Winfieldissä. Hän lopetti koulunkäynnin high schoolin jälkeen, mutta luki paljon ja aikoi kirjailijaksi.[2] Graham vaikuttui erityisesti ranskalaisen uuden romaanin kirjailijoista, kuten Alain Robbe-Grillet’stä ja Michel Butorista. Graham muutti New Yorkiin ja alkoi kirjoittaa muun muassa taiteesta, arkkitehtuurista, televisiosta, musiikista ja itsetietoisuudesta.[1]
Graham oli vuonna 1964 perustamassa John Daniels -galleriaa, jossa oli käsite- ja minimalistisen taiteen näyttelyitä.[1] Galleria ei ollut aikanaan erityisen tunnettu, mutta se on myöhemmin taidehistorioissa nostettu esiin, koska Sol LeWitt piti siellä ensimmäisen näyttelynsä.[2] Graham joutui sulkemaan gallerian jo vuonna 1965 maksuvaikeuksien takia ja alkoi tehdä itse taidetta.[1] Hänen ensimmäinen oma yksityisnäyttelynsä pidettiin vuonna 1969.[3]
Grahamin ensimmäiset työt olivat käsitetaidetta, mutta hän siirtyi pian yhdistelemään performanssia, videota ja installaatioita. Graham kiinnostui erityisesti videoista, jotka olivat 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa uusi media. Hän alkoi opettaa Nova Scotia College of Artissa, mikä oli aikanaan videotaiteen keskuspaikka.[2] Graham alkoi luoda immersiivisiä teoksia, joita hän kutsui paviljongeiksi. Niissä hän käytti elokuva- ja videoesiintymisiä, joissa hän näytteli myös itse, ja näytti niitä huonemaisissa rakennelmissa, joissa oli puoliläpäiseviä peilejä, joiden seurauksena osa katsojista näki itsensä samalla kuin toiset katsojat näki heidät. Graham käytti näitä teoksiaan usein myös uusiin tarkoituksiin, kuten videota, seinäpeilejä ja väliseiniä hyödyntänyttä teosta Opposing Mirrors and Video Monitors on Time Delay (1974, 1993).[1]
Graham alkoi 1980-luvulla tutkia taidetta ja sen yhteiskunnallista yhteyttä. Hän saikin nuorilta taiteilijoilta kulttimainetta modernin taiteen teemojen ja populaarikulttuurin yhdistäjänä. Graham teki muun muassa rock and roll -kulttuuriin keskittyneen videodokumentin Rock My Religion (1982–1984).[1]
Grahamin töitä on ollut esillä monissa merkittävissä näyttelypaikoissa. ”Public/Private” (1994) aukesi Philadelphian Moore College of Art and Designissä. Porton Serralves-museossa oli puolestaan vuonna 2001 esillä Grahamin töiden retrospektiivi. Ensimmäinen Yhdysvalloissa esillä ollut retrospektiivi oli vuonna 2009. Los Angelesin nykytaiteen museo ja Whitney-museo järjestivät sen yhteistyössä.[1] Hänen töitänsä on ollut esillä myös Suomessa Kiasmassa.
Grahamin Massachusetts Institute of Technologylle suunnittelema Yin/Yang Pavilion valmistui 2002. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli luomassa rockyhtye Japantherin sekä taiteilijoiden Laurent P. Berger, Rodney Graham, Bruce Odland ja Tony Oursler kanssa rockoopperan Don’t Trust Anyone over Thirty. Siinä käytettiin muun muassa nukkeja, livemusiikkia, äänitteitä ja videoprojektioita. Graham jatkoi myös edelleen paviljonkiensa luomista. New Yorkin kasvitieteelliselle puutarhalle hän teki teoksen Crazy Spheroid: Two Entrances (2009).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Jeannette L. Nolen: Dan Graham Encyclopedia Britannica. 27.3.2021. Viitattu 20.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Alex Greenberger: Dan Graham, Conceptual Artist Who Bent Time and Space, Dies at 79 ARTnews.com. 19.2.2022. Art Media, LLC. Viitattu 20.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Biography (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||||||
