Puoliläpäisevä peili

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puoliläpäisevillä peileillä varustettuja tarkkailuikkunoita Wisconsinin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan luokkatilan yläpuolella.

Puoliläpäisevä peili tai yksisuuntainen peili on erikoispinnoitetusta lasista tai akryyli- tai polykarbonaattimuovista valmistettu materiaali, joka päästää osan valosta läpi ja heijastaa osan takaisin. Yksisuuntaisen peilin rikoselokuvista tuttu sovellus on kahden huoneen välinen sisäikkuna, joka näyttää oikeissa valaistusolosuhteissa toiselta puolelta peililtä, toiselta puolelta taas valoa läpäisevältä ikkunalta. Kun yksisuuntainen peili on asennettu kirkkaasti valaistun ja pimeänä pidetyn huoneen väliseen sisäikkunaan, pimeässä huoneessa olevat tarkkailijat voivat nähdä sen läpi kirkkaaseen huoneeseen, kun taas kirkkaassa huoneessa olijat näkevät vain peilikuvan huoneesta ja itsestään. Tällainen järjestely mahdollistaa esimerkiksi poliisikuulusteluun, tieteelliseen kokeeseen, ryhmätehtävään tai muuhun vastaavaan tilanteeseen osallistuvien henkilöiden tarkkailun heidän huomaamattaan ja häiriintymättään.[1]

Yleinen virhekäsitys on, että puoliläpäisevä peili näyttäisi kaikissa valaistusoloissa toiselta puolen peililtä ja toiselta puolen läpinäkyvältä. Tosiasiassa materiaali läpäisee molempiin suuntiin noin puolet valosta ja heijastaa puolet takaisin, joten käyttö yksisuuntaiseen tarkkailuun vaatii nimenomaan tilojen välistä suurta valoisuuseroa.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puoliläpäisevän peilin keksi Ohion Cincinnatissa Yhdysvalloissa asunut venäläisemigrantti Emil Bloch, joka sai ”läpinäkyvälle peililleen” patentin 17. helmikuuta 1903.[2]

Käyttökohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkkailukäytön lisäksi samaa tai samankaltaista materiaalia käytetään myös aurinkosuojakalvona ikkunoissa heijastamaan osa auringonpaahteesta takaisin ulos ja pitämään sisäilma näin viileämpänä. Matkapuhelinten ja tablettilaitteiden suojuksissa näyttö voidaan peittää tällaisella kalvolla, jolloin näyttö näyttää sammutettuna ollessaan peililtä. Puoliläpäisevän peilin käyttöön perustuvat myös televisiokameroiden linssin päälle asetettavat teleprompterit, joista tv-esiintyjät lukevat vuorosanojaan säilyttäen samalla katsekontaktin yleisöönsä. Tunnettu teatteri-illuusio ”Pepperin haamu” perustuu myös puoliläpäisevään peiliin.[3]

Puoliläpäisevä peili kameroissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sony Alpha 380, keskellä puoliläpäisevä peili.

Joissain peiliheijastuskameroissa peili on puoliläpäisevä niin, ettei sen tarvitse kääntyä pois tieltä kameraa laukaistaessa. Ensimmäisenä puoliläpäisevää peiliä käytettiin Canonin Pellix-kamerassa vuonna 1965. Puoliläpäisevän peilin etuihin kuvaustekniikassa kuuluu se, että etsin ja nopea vaiheentunnistukseen perustuva automaattitarkennus toimivat myös videokuvauksessa. Puoliläpäisevää peiliä käyttää järjestelmäkamera­rungoissaan nykyisin ainakin Sony.[4]

Käytön ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäikkunassa käytettynä yksisuuntainen peili voi mahdollistaa salakatselun kohteiden tietämättä ja luullessa sisäikkunaa tavalliseksi peiliksi.[5] Pienenkin tällaisen peilin taakse on mahdollista piilottaa kamera.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Two-Way See Through Surveillance Mirror, Professional Plastics 2017. Viitattu 12.8.2017.
  2. The History of Glass, ThoughtCo-sivusto. Viitattu 12.8.2017.
  3. Maija Hynninen: Pepper’s ghost (2009), Maija Hynnisen yksityissivusto. Viitattu 12.8.2017.
  4. Slip, Harri: TM testi: Sony-A55V -järjestelmäkamera, Tekniikan Maailma 6.10.2010. Viitattu 12.8.2017.
  5. Opettajan pukuhuoneen ja oppilaiden suihkun välillä läpinäkyvä peili, Ilta-Sanomat 29.10.2002. Viitattu 12.8.2017.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:One-way mirror