DKW F10
| DKW F10 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Länsi-Saksa |
| Valmistaja |
Auto Union AG, Ingolstadt / Karl Baur Karosseriefabrik und Reparaturwerk, Stuttgart |
| Valmistusvuodet | 1950 |
| Tuotantomäärä | 195 kappaletta |
| Korimalli | sedan ja cabriolet |
| Edeltäjä | DKW F8 |
| Seuraaja | DKW F89 |
| Tekniset tiedot | |
| Henkilöluku | 4[1] |
| Moottori | 2-sylinterinen, 2-tahtinen rivimoottori |
| Iskutilavuus | 684 cm³ |
| Teho | 20 hv /3600 1/min |
| Vääntö | 5,1 kpm /1700 1/min |
| Polttoaine | bensiini |
| Polttoainesäiliö | 32 l |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto | 3-vaihteinen, synkronoimaton |
| Kulutus | 6,25–7,50 l /100 km |
| Mitat | |
| Massa |
|
| Pituus | 4 110 mm |
| Akseliväli | 2 600 mm |
| Leveys | 1 500 mm |
| Korkeus | 1 450 mm |
DKW F10 oli henkilöautomalli, jota valmistivat yhteistyössä länsisaksalaiset Auto Union ja Karl Baur Karosseriefabrik und Reparaturwerk. Auto oli ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeinen DKW-malli, ja niitä valmistettiin vuonna 1950 yhteensä 195 kappaletta sedan- ja cabriolet-koreilla.
F10:n alusta perustui sotaa edeltäneeseen F8-malliin, johon oli tehty muutamia muutoksia. Alustat valmisti Auto Union Ingolstadtissa ja Baur rakensi niiden päälle korit Stuttgartissa. Kyseessä oli väliaikainen järjestely, josta luovuttiin uuden F89-mallin edettyä tuotantoon.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan päätyttyä Saksan läntisellä miehitysvyöhykkeellä oli noin 60 000 käyttökuntoista DKW-autoa. Ne olivat teknisesti kestäviä, mutta niiden keinonahalla päällystetyt puukehikkoiset korit kuluivat loppuun ajan myötä. Vuonna 1948 stuttgartilainen korivalmistaja Karl Baur Karosseriefabrik und Reparaturwerk sai ajatuksen valmistaa teräksisiä vaihtokoreja. Jo ennen sotaa yritys oli valmistanut cabriolet- ja roadster-koreja Auto Unionin tuotteisiin. Baur ehdotti yhteistyötä miehitetyn Saksan itävyöhykkeeltä Ingolstadtiin, Baijeriin siirtyneen Auto Unionin kanssa. Auto Unionin torjuttua ajatuksen Baur päätti markkinoida korejaan itse.[1]
Alkuvuonna 1949 Baur mainosti tarjoavansa DKW-autojen omistajille elegantimpaa muotoilua ja verratonta kestävyyttä. Useat DKW-autojen omistajat vaihdattivat yrityksellä autojensa korit pidentäen näin niiden käyttöikää. Baurilla oli valikoimassaan neljä korivaihtoehtoa: nelipaikkainen luksus-cabriolet, 2+2-paikkainen cabriolet, nelipaikkainen sedan sekä 2+2-paikkainen coupé, joiden ainoa ero oli kattorakenteessa. Korit olivat puukehikon päälle rakennettuja teräskoreja. Kustannussyistä kaikkien mallien ovissa käytettiin cabriolet-mallin ikkunoita pyöristettyine kulmineen.[1]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 1950 Auto Unionin alettua valmistaa Ingolstadtissa DKW Schnellaster -pakettiautoa näytti siltä, että ensimmäinen sodanjälkeinen DKW-henkilöautomalli antaisi odottaa itseään. Tällöin Auto Union ja Baur pääsivät sopimukseen autojen valmistamisesta yhdessä. Mallin pohjana oli sotaa edeltäneen F8-mallin muuteltu alusta, jonka päälle Baur rakensi korin. Auton mallinimeksi tuli F10. Alusta asti oli selvää että kyseessä oli väliaikainen järjestely, jota jatkettaisiin vain kunnes uusi F89-malli saataisiin tuotantovalmiiksi.[1]
Jo maaliskuussa Auto Union alkoi markkinoida F89:ää, "uudistunutta Meisterklassea", ja F10-mallien alustojen valmistus lopetettiin elokuussa. Tähän mennessä alustoja ehdittiin valmistaa Ingolstadtissa 195 kappaletta.[1]
Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moottori ja voimansiirto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auton voimanlähteenä oli eteen asetettu 684-kuutioinen kaksisylinterinen, kaksitahtinen rivimoottori, jonka suurin teho oli 20 hevosvoimaa. Sekä sylinterin halkaisija että iskun pituus olivat 76 mm, ja moottorin puristussuhde oli 5,9:1. Jäähdytyksenä oli vapaakiertoinen nestejäähdytys. Sähköjärjestelmä oli 6-volttinen ja moottorissa oli Dynastart-merkkinen yhdistetty käynnistin ja laturi.[1]
Voima välittyi nestekytkimen kautta synkronoimattomaan, vapaakytkimellä varustettuun vaihteistoon, johon kuului kolme vaihdetta eteen sekä peruutusvaihde. Autossa oli etupyöräveto.[1]
Runko ja alusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autossa oli umpinainen teräsprofiilirunko. Etu- ja taka-akseleilla oli poikittaiset lehtijouset. Edessä oli alapuoliset kolmiotuet ja takana putkiprofiilista tehty jäykkä akseli. F8-mallista poiketen F10:ssä oli hydraulitoimiset ATE:n valmistamat rumpujarrut ja teleskooppi-iskunvaimentimet. Eräät alustan osat oli kustannussyistä lainattu Schnellasterista. Rengaskoko oli 5,60 × 16".[1]
Kori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmistusohjelmaan kuuluivat nelipaikkaiset sedan ja cabriolet. Ensimmäisten cabrioletien kattojen sivuissa oli ulkopuolelle asetetut jäykistimet, mutta myöhemmistä yksilöistä ne puuttuivat. Bakeliittinen kojelautapaneeli periytyi suoraan sotaa edeltäneestä Sonderklasse-mallista.[1]
Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auton huippunopeus oli 85–90 km/h ja polttoaineenkulutus 6,25–7,5 litraa sadalla kilometrillä. Tankkiin mahtui polttoainetta 32 litraa. Kääntösäde oli viisi metriä.[1]