Dương Văn Minh

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dương Văn Minh
Etelä-Vietnamin 4. presidentti
28. huhtikuuta 1975 - 30. huhtikuuta 1975
Edeltäjä Trần Văn Hương
Seuraaja Virka lakkautettu
Sotilasjuntan johtaja
2. marraskuuta 1963 - 30. tammikuuta 1964
Edeltäjä Ngô Đình Diệm (presidenttinä)
Seuraaja Nguyễn Khánh
8. helmikuuta 1964 - 16. elokuuta 1964
Edeltäjä Nguyễn Khánh
Seuraaja Nguyễn Khánh
8. syyskuuta 1964 - 26. lokakuuta 1964
Edeltäjä Nguyễn Khánh
Seuraaja Phan Khắc Sửu
Tiedot
Syntynyt 16. helmikuuta 1916
Ranskan lippu Mỹ Thon provinssi, Kotšinkiina, Ranskan Indokiina
Kuollut 6. elokuuta 2001 (85 vuotta)
Yhdysvaltain lippu Pasadena, Kalifornia, Yhdysvallat
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Etelä-Vietnamin lippu Etelä-Vietnam
Puolustushaara maavoimat
Palveluvuodet 1940–1964
Sotilasarvo Kenraali

Dương Văn Minh (16. helmikuuta 19166. elokuuta 2001) oli etelävietnamilainen kenraali ja Etelä-Vietnamin johtaja. Dương komensi Etelä-Vietnamin armeijaa presidentti Ngô Đình Diệmin aikana. Vuonna 1963 hänestä tuli maan johtaja sotilasvallankaappauksessa, jossa Ngô tapettiin. Dươngin valtakausi kesti vain kolme kuukautta ennen seuraavaa vallankaappausta. Vuonna 1975 hän oli jälleen presidenttinä muutaman päivän ennen maan antautumista Pohjois-Vietnamille.

Dương Văn Minh tunnettiin lempinimellä ”Big Minh” (”Iso-Minh”), koska hän oli huomattavasti muita maan armeijan sotilaita kookkaampi.[1]

Minh oli kotoisin Mỹ Thosta Mekongjoen suistosta. Hän opiskeli Saigonissa huippuluokan ranskalaisessa koulussa. Hän aloitti armeijauransa 1940-luvulla Ranskan siirtomaa-armeijassa (Corps Indigène). Hän oli yksi noin 50 vietnamilaisesta, jotka kohosivat upseerin arvoon[1].

Liityttyään Etelä-Vietnamin armeijaan hän opiskeli myös Yhdysvalloissa Fort Leavenworthissa Kansasissa. Armeijan palveluksessa hän kukisti Hòa Hảo -uskonlahkon ja Bình Xuyên -merirosvot[2].

Etelä-Vietnamin toiseksi korkea-arvoisimpana komentajana hän johti vuonna 1963 Yhdysvaltain tukemaa vallankaappausta, jolla epäsuosittu Ngô Đình Diệm syrjäytettiin[1]. Ngô teloitettiin seuraavana päivänä veljensä Ngô Ðình Nhun kanssa.

Minh nousi sotilasjuntan johtoon 6. marraskuuta 1963. Hänen valtakautensa kesti vain muutaman kuukauden ennen kuin kenraali Nguyễn Khánh syrjäytti hänet 30. tammikuuta 1964. Dương Văn Minh pakeni Bangkokiin. Hänellä oli edelleen tukijoita Yhdysvalloissa, etenkin CIA:ssa. Maanpaossa Minh kirjoitti artikkelin arvostettuun Foreign Affairs -lehteen, jossa hän tuomitsi kaikki neuvottelut kommunistien kanssa. Hän palasi lopulta maanpaosta Yhdysvaltain tuella.

Kotimaassaan hän vastusti kenraali Nguyễn Văn Thiệun valtaa ja oli aikeissa asettua tätä vastaan vaaleissa 1971, mutta hänkin vetäytyi muiden vastaehdokkaiden tavoin, kun kävi ilmeiseksi että vaalit olivat järjestetyt.[1]

Huhtikuun lopulla 1975, kun Etelä-Vietnamin tappio kävi ilmeiseksi, Nguyễn Văn Thiệu pakeni maasta ja luovutti vallan varapresidentti Trần Văn Hươngille, joka yritti neuvotella pohjoisen edustajien kanssa. Kun tapaaminen epäonnistui, hän luovutti vallan 28. huhtikuuta kenraali Dương Văn Minhille. Pohjoisella ei ollut tässä vaiheessa enää mitään tarvetta neuvotella Etelä-Vietnamin edustajien kanssa. Dương Văn Minh ilmoitti 30. huhtikuuta 1975 radiossa luovuttavansa vallan ja iltapäivällä Etelä-Vietnamin hallituksen hajottamisesta.

Dương Văn Minh asui kahdeksan vuotta eristettynä huvilassaan Vietnamissa ja muutti Pariisiin poikiensa luo 1983. Myöhemmin hän siirtyi Kalifornian Pasadenaan asumaan tyttärensä lähellä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Carter, Chelsea J.: General Duong Van Minh Dies at 86 AsianWeek.com. 17.–23.8.2001. (englanniksi)
  2. Independent