Cut Knifen taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cut Knifen taistelu
Osa Saskatchewanin kapinaa
Taiteilijan näkemys taistelusta
Taiteilijan näkemys taistelusta
Päivämäärä:

2. toukokuuta 1885

Paikka:

lähellä Battlefordin kylää, Saskatchewan, Kanada

Lopputulos:

Intiaanien voitto

Osapuolet

 Kanada

creet, assiniboinet

Komentajat

William Dillon Otter

Fine-Day

Vahvuudet

325[1]

50-100[1]

Tappiot

8 kuollutta,
14 haavoittunutta

6 kuollutta,
3 haavoittunutta

Cut Knifen taistelu oli cree- ja assiniboine-intiaanien sekä Kanadan joukkojen välillä käyty taistelu. Taistelu käytiin Battlefordin kylän lähettyvillä, Saskatchewanin provinssissa 2. toukokuuta 1885. Taistelu oli yksi saskatchewanin kapinan taisteluista ja se sai alkunsa Kanadan ratsupoliisien, miliisin ja armeijan joukkojen hyökätessä cree- ja assiniboine-intiaanien joukkoja vastaan. Kanadan joukot peräytyivät lopulta molempien osapuolten kärsittyä tappioita.

Ennen taistelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1885 alueen métisit aloittivat kapinan Kanadan hallitusta vastaan ja perustivat Saskatchewanin alueen väliaikaishallituksen, joka otti hallintaansa Batochen kylän läheisyydessä sijainneet alueet. Kapinajohtaja Louis Riel aloitti neuvottelut alueen intiaanien kanssa saadakseen heidän tukensa. Alueen cree- ja assiniboine-intiaanit olivat myös tyytymättömiä Kanadan treaty-ehtoihin ja hallituksen maapolitiikkaa vastaan. Intiaanipäällikkö Poundmakerin johdolla joukko cree-intiaaneja lähti matkalle Battlefordin kylään tapaamaan intiaaniasiamies Raetta. He vaativat Kanadan hallitukselta enemmän ruoka-apua, sillä monet intiaaniryhmät kärsivät lähes nälänhätää. Ruokatarvikkeiden puute johtui lähinnä eurooppalaisten siirtolaisten rajoittamattomasta biisonin metsästyksestä, mikä johti biisonikannan rajuun laskuun ja eläinten katoamiseen lähes sukupuuttoon. Battelfordin asukkaat hylkäsivät talonsa ja pakenivat kylässä sijainneeseen ratsupoliisien linnakkeeseen 30. maaliskuuta, kun he olivat saaneet tiedon kylää lähestyvästä suuresta intiaanijoukosta. Poundmakerin saavuttua Battelefordiin intiaaniasiamies Rae kieltäytyi astumasta ulos linnoituksesta ja neuvottelemasta intiaanien kanssa. Poundmaker viipyi kylässä kaksi vuorokautta ja odotti Raen suostumista neuvotteluihin.

Tyhjilleen jätetyt kyläläisten asunnot ryöstettiin arvotavarasta. Ryöstäjien henkilöllisyydestä ei olla varmoja, joidenkin tietojen mukaan Poundmakerin creet ryöstivät kyläläisten omaisuuden, toisten tietojen mukaan valkoiset olisivat ryöstäneet kylän ennen intiaanien saapumista sekä[2] joidenkin tietojen mukaan nakoda-intiaanit olisivat ryöstäneen kylän omaisuuden ja Poundmaker olisi yrittänyt estää tämän.[3] Poundmaker ei onnistunut neuvottelemaan intiaaniasiamies Raen kanssa ja lähti paluumatkalle seuraavana päivänä.

Samaan aikaan Battlefordin eteläpuolella asuneet assiniboine-intiaanit surmasivat paikallisen maanviljelijän, joka oli aikaisemmin kohdellut heitä kaltoin. He ampuivat kuoliaaksi myös intiaaniasiamiehensä, joka oli pahoinpidellyt teinitytön. He saivat tiedon Poundmakerin aikeista ja päättivät liittyä hänen joukkoihinsa.

Kanadan hallitus lähetti aikaisemmin Frederick Middletonin joukkoineen kukistamaan métisien kapinaa Saskatchewanissa, mikä johti Fish Creekin taisteluun. Battlefordin pieni poliisilaitos oli yksin vastuussa alueen ja noin 500 paikallisen asukkaan turvallisuudesta. Middleton kutsui alueelle lisävahvistuksia, muodosti uuden osaston suojaamaan Battlefordia ja nimitti komentajaksi William Dillon Otterin.

Muodostettu uusi yksikkö oli noin 500 miestä.[1] Yksikkö koostui Kanadan ratsupoliisin, B-patteri, C-komppania, Governor General's Foot Guards, Queen's Own Rifles of Canada ja Battleford Rifles osastoista.[4] Joukko-osasto saapui Swift Currenttiin rautatietä pitkin 13. huhtikuuta ja marssin jälkeen Batlefordiin 24. huhtikuuta. Otterin saapuessa linnakkeelle alueen kaikki asukkaat olivat edelleen linnoittautuneina sisälle, vaikka intiaanit olivat poistuneet alueelta. Alueen asukkaat ja siirtolaiset vaativat Otteria kostamaan talojen ryöstämiset. Suuri osa Otterin miehiä oli kokemattomia nuoria sotilaita, jotka harmittelivat, etteivät saapuneet ajoissa taistelemaan.

Alueen asukkaiden painostuksesta Otter päätti hyökätä intiaaneja vastaan, vaikka hänen esimiehensä Middleton oli kieltänyt tämän. Otter pyysi lupaa hyökätä Poundmakeria vastaan Luoteisterritorioiden varakuvernööri Edgar Dewdneyltä, joka oli myös intiaaniasiamies. Hän myönsi luvan. Otter jätti osan miehistä puolustamaan Batlefordia ja lähetti 1. toukokuuta 325 miehen vahvuisen Flying Column -yksikön mukanaan kaksi antiikkista 7 paunan kaliiperista kanuunaa ja gatling-konekivääri.[1] Otterin suunnitelma oli marssia auringonlaskuun asti, levätä kunnes kuu nousisi ja jatkaa matkaa sekä hyökätä vielä nukkuvien cree- ja assiniboine-intiaanien leiriin aamulla.

Samaan aikaan creet olivat leiriytyneet Battlefordin länsipuolella, Cut Knifen jokiuoman rannalla. Joukko assiniboineja oli liittynyt heidän joukkoihinsa puolustautuakseen tuhansilta Kanadan sotilaita, jotka liikkuivat alueella Saskatchewanin kapinan tukehduttamiseksi. Cree-intiaanien tapojen mukaan poliittinen johtaja Poundmaker astui syrjään johtoasemasta ja taistelun alkaessa sotapäälliköksi nousi Fine-Day. Kaikkiaan alueella oli yhdeksän cree-ryhmää ja kolme assiniboine-ryhmää. Miehiä, naisia ja lapsia alueella oli kaikkiaan noin 1500.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marssittuaan yön yli noin 60 kilometriä Otterin joukot pysähtyivät aamiaiselle Cut Knifen kukkulan juurelle. Sattumalta Poundmakerin leiri sijaitsi toisella puolella samaa kukkulaa. Kumpikaan osapuoli ei tiennyt toistensa sijainnista. Jacob, heimon vanhin teki ratsastuskierroksen tapansa mukaan aikaisin aamulla ja havaitsi leiriytyneet sotilaat kukkulan vastapuolella. Hän palasi takaisin leiriin varoittamaan tulevasta hyökkäyksestä.[1]

Otterin miehet havaitsivat kuitenkin pian intiaanileirin ja hyökkäsivät leiriin kahden mukanaan tuoman kanuunan avulla. Sotapäällikkö Fine-Dayn jakoi miehensä pieniin 4–5 miehen joukkoihin, jotka kulkivat pensaikkojen suojassa. He pitivät yhteyttä toisiinsa pienien peilien avulla. Sotilaat huomasit pian olevansa pahasti alakynnessä maastosta ja intiaanien käyttämästä taktiikasta johtuen. Intiaanit lähestyivät sotilaita kasvillisuuden suojassa ja yllättivät heidät. Antiikkiset kanuunat eivät kestäneet taistelussa ja vaurioituivat käyttökelvottomiksi, myös heidän gatling-konekivääri osoittautui käyttökelvottomaksi taistelijoiden välisestä etäisyydestä johtuen. Otter määräsi joukkonsa peräytymään kuuden tunnin taistelun jälkeen. Intiaanitaistelijat olivat valmiita nousemaan ratsaille ja ajamaan takaa sotilaita, mutta päällikkö Poundmaker pyysi heitä luopumaan tästä aikeesta.[1]

Intiaanien hyökkäysten lukumäärän takia Otter luuli taistelevansa huomattavasti suurempaa joukkoa vastaan: hänen arvionsa mukaan intiaaneilla olisi ollut 600 taistelijaa ja luulivat kaataneensa heistä 26–100. Todellisuudessa Fine-Day toi taisteluun ainoastaan alle 100 miestä ja joidenkin lähteiden mukaa vain 50. Loput intiaanimiehistä olivat suojaamassa leirin lapsia ja naisia. Cree-intiaaneja kaatui taistelussa kuusi ja haavoittuneita oli kolme. Otterin miehiä kaatui kahdeksan ja haavoittuneita oli 14.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g John Chaput: The Battle of Cut Knife Hill Encyclopedia of Saskatchewan. Viitattu 8.12.2009. (englanniksi)
  2. Stonechild, Blair. "An Indian View of the 1885 Uprising" in "Sweet Promises: A Reader on Indian-White Relations in Canada", J.R. Miller (julkaisija)
  3. Robert Jefferson, Fifty Years on the Saskatchewan, s. 127
  4. Cut Knife Plaque University of Saskatchewan. Viitattu 8.12.2009. (englanniksi)