Cotardin oireyhtymä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Cotardin oireyhtymä ("kävelevän ruumiin oireyhtymä", on harvinainen mielenterveyshäiriö, josta kärsivä henkilö luulee olevansa kuollut tai kieltää olevansa olemassa. Hän saattaa myös olettaa, että häneltä puuttuvat aivot tai muita elintärkeitä elimiä. Tilaa kuvaili ensimmäisenä ranskalainen neurologi Jules Cotard (1840–1889) luennollaan Pariisissa vuonna 1880.[1] Ilmiölle saattaa löytyä myös fysiologinen selitys.[2]

Mayhem-yhtyeen entinen laulaja Per Yngve "Dead" Ohlin saattoi kärsiä Cotardin oireyhtymästä.[3]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cotardin harhaluulon (Cotard delusion) eli itsensä kuolleeksi luulemisen tai oman olemassaolonsa kieltämisen lisäksi oireyhtymästä kärsivillä on havaittu tuttujen kasvojen, paikkojen tai rakennuksien tunnistamisen vaikeuksia ja derealisaatiota. He saattavat myös olettaa heiltä puuttuvan elintärkeitä elimiä, kuten aivot. Muut oireyhtymään liittyvät oireet vahvistavat Cotardin harhaluuloa korostamalla epätodellisuuden tunnetta, ja tekevät ympäristön hahmottamisesta hyvin haastellista ja pelottavaa syndroomasta kärsivälle.

Oireyhtymän on myös havaittu olevan yhteydessä vakavaan masennukseen tai psykoottiseen masennushäiriöön. [4]

Cotardin oireyhtymässä on havaittavissa kolme vaihetta:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Itämisvaihe: oireet kuten psykoottinen masennus, hypokondria
  2. Kukkimisvaihe: oireyhtymän kehittyminen, olemassaolon kiistäminen
  3. Krooninen vaihe: pitkittyneet vakavat harhaluulot, krooninen psykiatrinen masennus [5]

Diagnoosi Cotardin oireyhtymästä ei vaadi hallusinaatioiden esiintymistä, mutta vahvat olemassaoloon liittyvät harhaluulot ovat verrattavissa skitsofreniasta kärsiviin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieteen kuvalehti Historia 12/2013, s.22
  2. Kaaro, Jani: Herpeslääke voi laukaista elävän kuolleen syndrooman. Helsingin Sanomat. 21.10.2013. Arkistoitu 23.10.2013. Viitattu 24.10.2021.
  3. Soundi - 4/2015: Valkoisen valon vanki
  4. Vaxevanis A, Vidalis A: Cotard’s syndrome. A three-case report. Hippokratia, 2005, 9. vsk, nro 1, s. 41-44.
  5. K. Yarnada, S. Katsuragi, I. Fujii: A case study of Cotard's syndrome: stages and diagnosis. Acta Psychiatrica Scandinavica, 13.11.2007, 100. vsk, nro 5, s. 396–398. doi:10.1111/j.1600-0447.1999.tb10884.x. Artikkelin verkkoversio. en
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.