Codex Sinaiticus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa Codex Sinaiticusta, Esterin kirjan jakeet 2:3-8.

Codex Sinaiticus (Lontoo, Brit. Libr., Add. 43725; Gregory-Aland no. א (Aleph) tai 01) on kreikankielinen Raamatun käsikirjoitus, joka on kirjoitettu pergamentti majuskelikirjoituksella vuosien 340 ja 400 välillä.[1]. Sitä pidetään Codex Vaticanuksen kanssa maaliman vanhimpana tunnettuna Raamattuna.

Codex Sinaiticus sisälsi alun perin sekä Vanhan että Uuden testamentin kokonaisuudessaan. Siitä on säilynyt kuitenkin ainoastaan osia kreikankielisestä Vanhasta testamentista (Septuaginta) ja Uusi testamentti kokonaisuudessaan. Sen lisäksi siihen kuuluvat apostolisten isien kirjoituksista osia Barnabaan kirjeestä sekä Hermaan paimenesta.[2] Ne katsottiin ilmeisesti osaksi Raamatun kaanonia vielä silloin, kun käsikirjoitus kirjoitettiin.

Codex Sinaiticus on Codex Vaticanuksen ohella arvokkaimpia käsikirjoituksia sekä Septuagintan että kreikankielisen Uuden testamentin tekstikritiikin kannalta. Teoksen varhaisempaa historiaa ei tarkasti tunneta, mutta sitä on säilytetty ilmeisen pitkään Pyhän Katariinan luostarissa Siinailla. Ensimmäinen kirjallisena maininta siitä on vuodelta 1761, jolloin italialainen luonnontieteilijä ja lääkäri Vitaliano Donati [3] mainitsi siitä lehtiartikkelissa. Tutkimuskohteeksi Codex Sinaiticus pääsi kuitenkin vasta 1840-luvulla, jolloin luostarin munkit kiinnittivät siellä vierailleen saksalaisen raamatuntutkijan Constantin von Tischendorfin [4] huomiota luostarissa säilytettyihin pergamenttisivuihin. [5]

Vuonna 2002 teoksen kokonaan tai sen osia omistavat neljä kirjastoa, British Library, Venäjän kansalliskirjasto, Pyhän Katariinan luostari Siinailla ja Leipzigin yliopiston kirjasto, perustivat kansainvälisen yhteishankkeen teoksen tutkimusta, digitointia, transskiptiota sekä säilyttämistä ja julkaisemista varten, tavoitteena julkaista Codex Sinaiticuksen sähköinen versio. Hankkeen tuottamaa digitaaliseen käsikirjoitukseen voi tutustua sen [[1]]

Projektin tuloksena teoksesta julkaistiin 2011 näköispainos. [6] British Libraryssa olevaa teosta voi selailla kirjaston lukuohjelmalla täällä.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kenyon, Frederic: Our Bible and Ancienct Manuscripts (verkkoversio) (Kenyon, F: Our Bible and Ancienct Manuscripts, Eyre and Spottiswoode, London, 1895, sivut 121–128) Viitattu 14.7. 2014. (englanniksi)
  2. Benigni, Umberto: Codex Sinaiticus The Catholic Encyclopedia. Vol. 4. New York: Robert Appleton Company, 1908.. Viitattu 14.7.2014. (englanniksi)
  3. Vitaliano Donati Wikipedia. (englanniksi)
  4. Constantin von Tischendorf Wikipedia. (englanniksi)
  5. History of Codex Sinaiticus Codex Sinaiticus. Viitattu 15.11.2015. (englanniksi)
  6. Codex Sinaiticus The Catholic Encyclopedia. Vol. 4. London: The British Library , 2011.. Viitattu 15.11.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Codex Sinaiticus - Codex Sinaiticus -teoksen kokonaisuudessaan tai sen osia omistavien organisaatioiden yhteisprojektin sivusto. The British Library, National Library of Russia, Saint Catherine’s Monastery, Leipzig University Library.
  • Codex Sinaiticus - Earlham College facsimile
  • Codex Sinaiticus: New Perspectives on the Ancient Biblical Manuscript, ed. S. McKendrick, D. C. Parker, A. Myshrall, and C. O'Hogan, London 2015.
  • David C. Parker, Codex Sinaiticus: The Story of the World’s Oldest Bible. London: The British Library, 2010. ISBN 978-0-7123-5803-3.


Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Codex Sinaiticus.