Clemens Brentano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emilie Linder, Clemens Brentano, noin 1837.

Clemens Brentano (koko nimi Clemens Wenzeslaus Brentano de La Roche; 9. syyskuuta 1778 Ehrenbreitstein (nykyinen Koblenz) – 28. heinäkuuta 1842 Aschaffenburg) oli saksalainen romantiikan ajan kirjailija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Die Gründung Prags (1852)

Brentanon isä oli pohjoisitalialainen kauppias ja äiti nuoren Goethen ihailema Maximiliane von La Roche.lähde? Hänen sisarensa oli kirjailija Bettina von Arnim[1]. Brentano vietti lapsuutensa Frankfurtissa ja Koblenzissa. Epäonnistuttuaan kauppiaskoulutuksessa hän opiskeli Hallessa kaivostieteitä ja Jenassa lääketiedettä, mutta kirjallisten taipumusten toteuttaminen kävi hänelle aina vain tärkeämmäksi. Jenassa Brentano tutustui Weimarin klassismin (Christoph Martin Wieland, Johann Gottfried von Herder, Johann Wolfgang von Goethe) ja varhaisromantiikan (Friedrich Schlegel, Novalis ja Ludwig Tieck) edustajiin.lähde?

Vuonna 1801 opiskellessaan filosofiaa Göttingenissä Brentano tutustui Achim von Arnimiin, josta tuli pian hänen läheinen ystävänsä. Seuraavana vuonna ystävykset lähtivät yhdessä retkelle Reinille. Retken aikana he keräsivät saksalaisia kansanlauluja.

Brentano meni vuonna 1804 naimisiin Sophie Mereaun kanssa ja muutti Heidelbergiin, jossa hän julkaisi Arnimin kanssa lehteä Zeitung für Einsiedler sekä kansanlaulukokoelman Des Knaben Wunderhorn. Näitä pidetään niin sanotun Heidelbergin romantiikan tärkeimpinä julkaisuina. Hänen vaimonsa kuoli vuonna 1806 kolmannen epäonnistuneen synnytyksen jälkeen. Muutamaa kuukautta myöhemmin Brentano meni uudelleen naimisiin, mutta ei luopunut vaeltajaelämästään. Hän matkusteli paljon ja vietti myös paljon aikaa Berliinissä. Toinen avioliitto päättyi vuonna 1814 eroon.lähde?

Vaikeasta masennuksesta kärsivä Brentano kääntyi vuonna 1817 kristilliseen mystiikkaan. Hän teki koko elämäänsä koskevan ripittäytymisen ja luopui maallisesta runoudesta. Hänen työnsä käsittelivät tästä lähtien kristillisiä aiheita, esimerkiksi nunna Anne Catherine Emmerichin näkyjä.lähde?

Kauppa-alalla alkuun ollut Brentano antautui sitten lukutielle ja päätyi romantikkojen vaikutuksen alaiseksi. Elämässäänkin Brentano oli romantikko. Hän päätyi kirjavien vaiheiden jälkeen kiihkomieliseen katolisuuteen. Runoilijana Brentanolla oli runsas, herkkä mielikuvitus ja sisäistä tunnesyvyyttä, mutta ei tarpeeksi muodostusvoimaa ja kiinteää tahdonlujuutta voidakseen tihentää luomansa täyspätöisiksi taideteoksiksi. Hänen teoksistaan ovat tunnetuimmat oivalliset kertoelmat Geschichte vom braven Kasperi und dem schönen Annerl, Die mehreren Wehmüller, Die drei Nüsse, satu Gockel, Hinkel und Gackeleia, leimuavalla sukkeluudella kirjoitettu Der Philister vor, in und nach der Geschichte sekä runolliset Romanzen vom Rosenkranz. Pysyvin maine hänellä on kuitenkin sisarensa puolison Achim von Arnimin kanssa yhdessä julkaisemastaan kansanlaulukokoelmasta Des Knaben Wunderhorn. Myös historiallisia romaaneja ja näytelmiä Brentano on kirjoittanut.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brentanon teosten suomennoksia on julkaistu:

  • Kunnon Kasper ja kaunis Anni. (Geschichte vom braven Kasperl und dem schönen Annerl, 1817.) Suomentanut ja johdannolla varustanut O. A. Kallio. Hämeenlinna: Karisto, 1919.
  • Novellit ”Moniaat Wehmüllerit ja unkarilaiset kansalliskasvot” ja ”Vaeltavan teinin kronikasta” (alkuteokset ”Die mehreren Wehmüller und ungarischen Nationalgesichter”, 1817 ja ”Aus der Chronicka eines fahrenden Schülers”, 1818) teoksessa Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta. Valikoinnin suorittanut ja jälkikirjoituksen laatinut Yrjö Hirn. Suomentanut J. A. Hollo. Runot suomentanut Yrjö Kaijärvi. Helsinki: Otava, 1952.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Brentano, Clemens, Tietosanakirja osa 1, palsta 1249, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]