Achim von Arnim

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Achim von Arnim

Achim von Arnim (koko nimi Carl Joachim Friedrich Ludwig von Arnim; 26. tammikuuta 1781 Berliini21. tammikuuta 1831 Wiepersdorfin linna, Jüterbog) oli saksalainen kirjailija. Clemens Brentanon ja Joseph von Eichendorffin ohella häntä pidetään Heidelbergin romantiikan keskeisenä edustajana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Achim von Arnim syntyi preussilaiseen aatelisperheeseen. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Berliinissä. Arnim opiskeli lakia ja matematiikkaa Hallen ja Göttingenin yliopistoissa. Vuosina 1801–1804 hän teki veljiensä kanssa eri Euroopan maihin suuntautuvan opintomatkan. Opiskeluaikanaan Arnim tutustui myös kirjailija Clemens Brentanoon, josta tuli hänen läheinen ystävänsä. He julkaisivat yhdessä saksalaista kansanrunoutta sisältävän kirjan Des Knaben Wunderhorn, josta tuli suosittu.

Achim von Arnim avioitui Brentanon sisaren Bettinan kanssa, josta myös tuli merkittävä saksalainen kirjailija. He saivat kuusi lasta, joista tytär Gisela von Arnim saavutti myös myöhemmin vanhempiensa tavoin menestystä kirjailijana.

Vuodesta 1809 Arnim asui Berliinissä. Hän perusti siellä Clemens Brentanon kanssa poliittisen seuran nimeltä Christlich-deutsche Tischgesellschaft. Yhdistystä, jonka jäseniksi esimerkiksi juutalaisilla ei ollut asiaa, on monesti pidetty luonteeltaan konservatiivisena. Arnim toimitti myös Zeitung für Einsiedler- ja Der Preußische Correspondent -nimisiä lehtiä.

Vuodesta 1814 kuolemaansa asti Arnim vietti maaseudulla sijaitsevalla tilallaan Wiepersdorfin linnassa. Hän kuoli siellä äkilliseen sydänkohtaukseen tammikuussa 1831.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arnim edusti tyylillisesti romantiikkaa. Silti etenkin hänen myöhäisemmät teoksensa tuntuvat jo enteilevän realismia. Achimia on pidetty erityisen hyvänä proosakirjailijana. Kuitenkin myös hänen runonsa ovat jääneet elämään esimerkiksi Johannes Brahmsin ja Richard Straussin laulujen sanoituksina.

Achim von Arnimin romaanit, näytelmät ja runot ovat saaneet viime aikoina lisää huomiota osakseen. Die Internationale Arnim-Gesellschaft on julkaissut Arnimin teoksista uutta kriitistä laitosta vuodesta 1995 eteenpäin. Suomenkielellä joitakin Arnimin novelleja on saatavilla ainakin J. A. Hollon kääntämässä ja Yrjö Hirnin toimittamassa teoksessa Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta (Otava, 1952), mutta muuten hänen teoksensa joitakin runoja lukuun ottamatta ovat toistaiseksi kääntämättä suomeksi.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hollin's Liebeleben (romaani), 1802
  • Ariel's Offenbarungen (romaani), 1804
  • Des Knaben Wunderhorn (kansanlaulukokoelma, toim. yhdessä Clemens Brentanon kanssa), 1806 und 1808
  • Tröst Einsamkeit (Kirjajulkaisu Arnimin toimittamasta lehdestä Zeitung für Einsiedler), 1808
  • Der Wintergarten (novelleja), 1809
  • Mistris Lee, 1809
  • Armut, Reichthum, Schuld und Buße der Gräfin Dolores (romaani), 1810
  • Halle und Jerusalem (näytelmä), 1911
  • Isabella von Ägypten. Kaiser Karl des Fünften erste Jugendliebe (novelli), 1812
  • Schaubühne (näytelmiä), 1813
  • Frau von Saverne(kertomus), 1817
  • Die Kronenwächter. Bd. 1: Bertholds erstes und zweites Leben (keskeneräinen romaani), 1817
  • Der tolle Invalide auf dem Fort Ratonneau (novelli), 1818. Julkaistu myös suomeksi nimellä "Fort Ratonneaun linnoituksen hullu invalidi" teoksessa Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta, suom. J. A. Hollo, toim. Yrjö Hirn, Otava, 1952.
  • Fürst Ganzgott und Sänger Halbgott (kertomus), (1818)
  • Die Gleichen (näytelmä), 1819
  • Die Majoratsherren (kertomus), 1820
  • Owen Tudor (kertomus), 1820
  • Landhausleben (kertomus), 1826
  • Die Päpstin Johanna (Achim von Arnimin jäämistön pohjalta hänen vaimonsa Bettina von Arnimin kokoama), 1846

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Novellit "Ratonneaun linnakkeen hullu invalidi" ja "Ruhtinas Kokojumala ja laulaja Puolijumala" (alkuteokset "Der tolle Invalide auf dem Fort Ratonneau", 1818 ja "Fürst Ganzgott und Sänger Halbgott", 1818) teoksessa Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta. Valikoinnin suorittanut ja jälkikirjoituksen laatinut Yrjö Hirn. Suomentanut J. A. Hollo. Runot suomentanut Yrjö Kaijärvi. Helsinki: Otava, 1952

Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[1]
  • Aamuhetken hurma, antologiassa Laulujen virta: saksalaista lyriikkaa seitsemänsadan vuoden varrelta, suom. Arvi Kivimaa, WSOY 1936
  • Suo rakkautta minulle, ja lahjat puhujan, kun soisin, Herra, antologiassa: Lounatuulia, Kirjapaja 1990 ISBN 951-621-977-2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Achim von Arnim, (Arkistoitu – Internet Archive) Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 25.11.2021, viitattu 27.11.2021

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]