Christian Sibelius

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Christian Sibelius 1910-luvulla.

Christian Sibelius (28. maaliskuuta 1869 Hämeenlinna2. heinäkuuta 1922 Helsinki) oli suomalainen dosentti, professori ja psykiatrian uudistaja. Hänet nimitettiin psykiatrian dosentiksi Helsingin yliopistoon vuonna 1900. Hän kuului Alexander Homénin koulukuntaan ja toi neurologiaa Lapinlahden, Kivelän ja Marian sairaalaan. Hänen väitöstutkimuksensa ohjaajana toimi Homén, ja tutkielma käsitteli selkäytimen patologiaa; väitöskirja tunnustettiin erittäin ansiokkaaksi.

Vuonna 1904 Sibeliuksesta tuli Lapinlahden mielisairaalan ylilääkäri ja vuonna 1908 Helsingin yliopiston psykiatrian ylimääräinen professori. Hän perusti Lapinlahteen neuropatologisen laboratorion, ja hänen johdollaan sai alkunsa Suomen Psykiatrinen Yhdistys vuonna 1913.

Huolimatta työstään mielisairaalan ylilääkärinä Sibelius selitti vuonna 1911 tietokirjaan Oma maa tekemässään artikkelissa, että terveyden ja mielisairauden välimaastoon sijoittuvat ihmiset ovat "degeneroituneita" ja "ehdottomasti ala-arvoisia yhteiskunnan jäseniä".[1]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sibeliuksen isä, Hämeenlinnan kaupunginlääkäri Christian Gustaf Sibelius, kuoli lavantautiin heinäkuussa 1868.[2] Äiti oli Pyhäjoen rovastin tytär Maria Charlotta (o.s. Borg).[3]

Christian Sibelius oli, kuten veljensä Jean Sibelius, lahjakas kamarimuusikko ja esiintyikin nuorena veljensä kanssa. Christian Sibeliuksen puoliso oli kirjailija Nelma Sibelius (o.s. Kaino Ihanelma Swan (18781970), ja heille syntyi neljä lasta.

Jean-veljen lisäksi Christian Sibeliuksella oli sisar Linda Maria (1863–1932), jonka mielenterveys horjui. Hän sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja kuoli Nikkilän mielisairaalassa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aatu Poutanen: Katsaus verbaalisten auditiivisten hallusinaatioiden historiaan ja tutkimukseen (s. 22) Mieli ja toinen -projekti. Kesä 2015. Turun yliopisto.
  2. Sibelius-suku, Sibelius.fi
  3. Elämänvaiheet 1865–1957, Ainola.fi
  4. Helsingin Sanomat 3.11.2015
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.