Cesare Borgia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cesare Borgia
Carraran akatemian kokoelmissa on Altobello Melonen öljyvärimaalaus miehestä, joka oletettavasti esittää Cesare Borgiaa.
Carraran akatemian kokoelmissa on Altobello Melonen öljyvärimaalaus miehestä, joka oletettavasti esittää Cesare Borgiaa.
Syntynyt 13. syyskuuta 1475
Rooma, Kirkkovaltio
Kuollut 12. maaliskuuta 1507 (31 vuotta)
Vaiana, Navarran kuningaskunta

Cesare Borgia (13. syyskuuta 147512. maaliskuuta 1507) oli italialainen kardinaali, poliitikko ja kondottieeri. Hän oli Valencen herttua, paavi Aleksanteri VI:n avioton poika ja Lucrezia Borgian veli.[1]

Cesare Borgia syntyi Roomassa Borgian sukuun, joka oli alun perin kotoisin Valenciasta. Hänen isänsä oli espanjalainen kardinaali Rodrigo Borgia, joka vuonna 1492 valittiin paavi Aleksanteri VI:ksi. Borgian äiti Vannozza di Cattani oli italialainen aatelisnainen ja yksi monista Rodrigo Borgian rakastajattarista. Vannozza synnytti myös Borgian sisarukset Giovannin, Lucrezian ja Goffredon. Hänen isänsä kasvatti hänet katolisen kirkon palvelukseen. Borgia opiskeli lakia Perugiassa ja teologiaa Pisassa ennen kuin hän siirtyi Rooman Sapienza-yliopistoon. Vuonna 1490 Borgia nimitettiin Pamplonan piispaksi 15 vuoden iässä ja vuonna 1493 Aleksanteri VI nimitti hänet kardinaaliksi 18 vuoden iässä.

Borgian isoveli Giovanni palveli Kirkkovaltion armeijan päällikkönä, kunnes hän joutui salamurhan uhriksi vuonna 1497. Pian salamurhan jälkeen Borgia otti veljensä viran ja tehtävät. 17. elokuuta 1498 Ranskan kuningas Ludvig XII nimitti Borgian Valencen herttuaksi, mistä johtui hänen lempinimensä "Valentino". 10. toukokuuta 1499 Borgia avioitui Navarran kuningaskunnan hallitsijan Juhana III:n sisaren Charlotte d'Albret'n kanssa. Avioliitto kuului liittoon Borgian suvun ja Ranskan välillä. Borgialla oli vuonna 1500 syntynyt tytär Louise Borgia avioliitosta Charlotten kanssa sekä yksitoista aviotonta lasta useiden rakastajattariensa kanssa.

Vuonna 1499 Ludvig XII hyökkäsi Milanon kimppuun Pohjois-Italiassa. Borgia matkusti Ludvig XII:n kanssa Milanoon, jossa Gian Giacomo Trivulzio oli syössyt vallasta herttua Ludovico Sforzan. Ranskan voitot houkuttelivat Aleksanteri VI:n lähettämään Borgian tukahduttamaan kapinallismielisiä aineksia Romagnan maakunnassa Keski-Italiassa vuonna 1500. Borgian komennossa oli 10 000 sotilasta, mutta Ranska lähetti Kirkkovaltion joukkojen tueksi 300 ratsuväen ja 4 000 jalkaväen sotilasta. Borgia valloitti Imolan ja Forlìn Caterina Sforzalta, joka hallitsi kaupunkeja vanhimman poikansa Ottaviano Riarion nimissä. Borgia vei Sforzan vangiksi Castel Sant'Angeloon. Hän myös valloitti Pesaron Giovanni Sforzalta, Riminin Pandolfo IV Malatestalta ja Faenzan Astorre III Manfredilta. Borgia lupasi suojella Manfredia Roomassa, mutta vuonna 1501 hänet hukutettiin Tiberiin Borgian määräyksestä.

Vuonna 1501 Borgia perusti valloituksilleen Romagnan herttuakunnan. Vuonna 1502 hän valloitti Camerinon, Piombinon ja Urbinon. Hän myös osallistui ranskalaisten kanssa sotaretkelle Napolin kuningaskuntaa vastaan Etelä-Italiassa. Paavin rahalahjoitusten avulla Borgia otti palvelukseensa kondottieerit Oliverotto Euffreduccin, Gian Paolo Baglionin, Vitellozzo Vitellin sekä Orsinin veljekset Giulion ja Paolon. Euffreducci, Vitelli ja Orsinit kuitenkin juonittelivat Borgiaa vastaan. Borgia pidätti Euffreduccin ja Vitellin Senigalliassa ja teloitutti heidät.

Paavi Aleksanteri VI kuoli vuonna 1503, minkä jälkeen seuraava paavi Pius III pidätytti Borgian ja vei hänet vangiksi Castel Sant'Angeloon. Borgia kuitenkin pakeni Roomasta. Pius III:n kuoltua kardinaali Giuliano della Rovere valittiin paavi Julius II:ksi, joka määräsi Borgian vangittavaksi. Julius II takavarikoi Borgian valloitukset Keski-Italiassa Kirkkovaltion haltuun ja lähetti Gian Paolo Baglionin pidättämään hänet Perugian lieppeillä. Vuonna 1504 Borgia lähetettiin maanpakoon Espanjaan. Hänet vangittiin Chinchilla de Montearagón linnaan, mutta myöhemmin hänet siirrettiin La Motan linnaan Medina del Campossa. Borgia pakeni jälleen vankeudesta ja liittyi lankonsa kuningas Juhana III:n joukkoihin Navarrassa. Vuonna 1507 Juhana III lähetti hänet valloittamaan Vaianan linnan Lerínin kreiviltä Loius de Beaumontilta, joka oli liitossa Navarraan hyökänneen Ferdinand Katolilaisen kanssa. Borgia kuitenkin kaatui vihollisen väijytyksessä. Hänen ruumiinsa riisuttiin alastomaksi ja jätettiin lojumaan maahan.

Borgian jäännökset haudattiin alun perin Santa Marian kirkkoon Vaianassa, mutta vuonna 1527 ruumis siirrettiin Calahorran piispan määräyksestä. Vuoteen 1945 saakka ruumis makasi kadun alla, kunnes työmiehet kaivoivat luurangon ja siirsivät sen Vaianan kaupungintaloon. Vuonna 1953 ruumis haudattiin muistokiven alle Santa Marian kirkon viereen. 11. maaliskuuta 2007, vuorokausi ennen Borgian kuoleman 500-vuotispäivää, ruumis siirrettiin takaisin Santa Marian kirkkoon Pamplonan arkkipiispan Fernando Sebastián Aguilarin luvalla.[2]

Cesare Borgia oli yhtenä Niccolò Machiavellin kirjan Ruhtinas hyvän ruhtinaan esikuvana.[1] Leonardo da Vinci työskenteli Borgialle sotilasinsinöörinä ja -arkkitehtina sotakoneiden suunnittelussa.[3] Borgian sanotaan poseeranneen mallina useiden Jeesus-kuvia tehneiden maalareiden teoksissa, ja siten vaikuttaneen myös myöhempien aikojen käsitykseen Jeesuksen ulkonäöstä.[4]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Cesare Borgia, duke de Valentinois Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)
  2. Malcolm Moore: The rehabilitation of Cesare Borgia 23. tammikuuta 2007. The Daily Telegraph. Viitattu 27.12.2013. (englanniksi)
  3. Horatio F. Brown: Leonardo Da Vinci And Cesare Borgia Old and Sold. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)
  4. Erik Hals: Is the image of Jesus actually Cesare Borgia? 6.12.2010. Hals Report. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cesare Borgia.