Cecilia Wikström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cecilia Wikström
Henkilötiedot
Syntynyt17. lokakuuta 1965
Turtola, Ruotsi
Kansalaisuus Ruotsi
Ammatti Pappi
Poliitikko
Puolue Ruotsi: Liberaalit
EU: Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä
Asema Euroopan parlamentin jäsen
(2009-2014, 2014-2019)
Kansanedustaja Ruotsin valtiopäivillä
(2002 – 2009)
Uskonto Luterilaisuus (Ruotsin kirkko)
Aiheesta muualla
Virallinen sivu

Cecilia Wikström (s. 17. lokakuuta 1965 Turtola, Ruotsi) on ruotsalainen poliitikko ja pappi. Hän oli kansanedustaja Ruotsin valtiopäivillä vuosina 2002–2009 ja Euroopan parlamentin jäsen vuosina 2014–2019. Hän on ruotsalaisen Liberaalit, entisen Kansanpuolue liberaalit -puolueen jäsen ja edustaa Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä eli ALDE-parlamenttiryhmää Euroopan parlamentissa. Wikström on ammatiltaan pappi Ruotsin kirkossa.[1][2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ollessaan kansanedustajana Ruotsin valtiopäivillä hän kulttuurivaliokunnan varapuheenjohtajana vuodesta 2006 kunnes tuli valituksi Euroopan parlamenttiin 2009.[2] Kansanedustajana Wikström muun muassa ehdotti kulttuurikaanonin luomista Ruotsille Tanskan mallin mukaisesti[3]. Wikström kannattaa Ruotsin liittymistä sotilasliitto Naton täysjäseneksi[4].

Euroopan parlamenttiin Wikström tuli valituksi ensimmäisen kerran europarlamenttivaaleissa 2009 ja uudelleen 2014. Ensimmäisellä vaalikaudellaan 2009–2014 hän oli oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja muutaman kuukauden vuonna 2012 myös vetoomusvaliokunnan jäsen. Toisella vaalikaudellaan 2014–2019 hän oli vetoomusvaliokunna puheenjohtaja ja vuodesta 2017 valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtaja, sekä jäsenenä useassa valio- ja valtuuskunnassa.[1] Lisäksi hän on jäsenenä homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten (HLBTI) oikeuksia käsittelevässä Euroopan parlamentin laajennetussa työryhmässä. Euroopan parlamentin laajennetut työryhmät ovat parlamentin jäsenten muodostamia, parlamentin tunnustamia yhteenliittymiä, joilla ei kuitenkaan ole virallista valtaa.[5][6]

Wikström oli Euroopan parlamentin esittelijä Dublinin sopimusta käsiteltäessä. Hän kannattaa sopimuksen säilyttämistä, mutta Euroopan komission esitykseen tarvitaan hänen mielestään muutoksia etenkin alaikäisten aseman parantamiseksi.[7] Vuonna 2011 Wikström oli moittinut Ruotsin ulkoministerin Carl Bildtin ja maahanmuuttoministeri Tobias Billströmin kommentteja irakilaisten pakolaisten Ruotsiin pääsemisen hankaloittamisesta, kuvaillen kommenttien sanamuotoja kammottaviksi[8].

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • När livet går sönder: en bok om kriser och hur vi möter dem. Uppsala: Uppsala Publishing House, 2004. Libris 9687053. ISBN 9170052719. (ruotsiksi)
  • I tillitens tecken. Uppsala: Uppsala Publishing House, 2006. Libris 10166523. ISBN 91-7005-299-9. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Cecilia WIKSTRÖM Euroopan parlamentti. Viitattu 15.4.2019.
  2. a b Cecilia Wikström (L) Ruotsin valtiopäivät. Viitattu 15.4.2019. (ruotsiksi)
  3. Esa Mäkinen: Pohjoismaissa laaditaan oikean kulttuurin listoja 1.8.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.4.2019.
  4. Jussi Nurminen: SVT: Ruotsalaispoliitikot huolestuivat Ruotsin puolustuskyvystä 22.4.2013. Yle Uutiset. Viitattu 15.4.2019.
  5. Members HLBTI-oikeuksien laajennettu työryhmä. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 15.4.2019. (englanniksi)
  6. Euroopan parlamentin laajennetut työryhmät Euroopan parlamentti. Viitattu 15.4.2019.
  7. Maria Stenroos: Europarlamentti lyttää turvapaikanhakijoista kieltäytyville maille suunnitellut sakot 11.5.2016. Yle Uutiset. Viitattu 15.4.2019.
  8. Anna-Liina Kauhanen: Ulkoministerin pakolaispuheet järkyttävät Ruotsissa 22.1.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.4.2019.