Valkohikkori
| Valkohikkori | |
|---|---|
 Vanhan valkohikkorin kaarna on liuskaista |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Pyökkimäiset Fagales |
| Heimo: | Jalopähkinäkasvit Juglandaceae |
| Suku: | Hikkorit Carya |
| Laji: | ovata |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Valkohikkori[3] (Carya ovata) on jalopähkinäkasveihin kuuluva kesävihanta puu, joka kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan keski- ja itäosissa.[4][5] Se voi kasvaa yli 30 m korkeaksi, ja elää yli 350 vuotta. Korkein tunnettu valkohikkoripuu Tennesseessä on yli 46 m korkea. Englanniksi puun nimi on shagbark hickory, mikä viittaa vanhojen puiden kaarnan liuskoittumiseen. Valkohikkorin suomenkielinen rinnakkaisnimi onkin "liuskahikkori".
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkohikkori on keski- tai suurikokoinen puu, joka keskimäärin kasvaa 20-25 metriä korkeaksi ja jopa 50 cm läpimittaiseksi. Suotuisalla kasvupaikalla puu voi saavuttaa yli 40 metrin korkeuden. Sillä on syvälle ulottuva pääjuuri ja tiheä sivujuuristo. Metsässä sille kasvaa korkea, oksaton runko ja pylväsmäinen latvus; avoimella paikalla latvus leviää.[5] Lehdet ovat kerrannaiset, yleensä 5-lehdykkäiset, 8-18 cm pitkät, päältä kiiltävän kellanvihreät. Syysväri on kauniin kullanruskea.[6] Puun kaarna on vanhemmiten liuskoittunutta ja halkeilevaa. Hedelmä on syötävä pähkinä, joka kypsyy syys-lokakuussa.[6] Valkohikkori on yksikotinen puu; hedekukat ovat pitkissä norkoissa ja emikukat pienissä rykelmissä.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkohikkorin puuaines on taipuisaa, sitkeää ja lujinta kaikista hikkoreista. Sitä käytetään huonekalujen, työkalujen ja tikkaiden valmistukseen. Valkohikkoria käytetään myös lihan savustuksessa. Siitä saadaan erinomaista polttopuuta, ja kuoresta voidaan valmistaa keltaista väriainetta.[4][6]
Valkohikkorin pähkinät ovat hyvää syötävää, ja niin ihmisten kuin monien eläinten kuten punaoravien, harmaaoravien, pesukarhujen, juovamaaoravien ja mustakarhujen suosiossa. Valkohikkori ei sovellu kaupalliseen pähkinäntuotantoon; se kasvaa hitaasti, ja tuottaa satoa hyvin vaihtelevasti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Strich, L.: Carya ovata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Carya ovata Flora of North America. efloras.org. Viitattu 19.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Kassu – Carya ovata finto.fi. Viitattu 19.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b H. Clay Smith: Silvics of North America – Volume 2: Hardwoods, s. 219-225. Northeastern Area State & Private Forestry, 1968. Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
- ↑ a b Tirmenstein, D. A.: Carya ovata Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 19.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Ulsike 1992: 6. Carya ovata - liuskahikkori, valkohikkori Arboretum Mustila. Viitattu 19.4.2021. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Valkohikkori (Carya ovata)
- ITIS: Carya ovata (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Carya ovata (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Carya ovata (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Carya ovata (shagbark hickory) (englanniksi)
| ||||||||||