Call Me by Your Name

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Call Me by Your Name
Call Me by Your Name.jpg
Ohjaaja Luca Guadagnino
Käsikirjoittaja James Ivory
Perustuu André Acimanin romaaniin
Call Me by Your Name
Tuottaja
  • Peter Spears
  • Luca Guadagnino
  • Emilie Georges
  • Rodrigo Teixeira
  • Marco Morabito
  • James Ivory
  • Howard Rosenman
Säveltäjä Sufjan Stevens
Kuvaaja Sayombhu Mukdeeprom
Leikkaaja Walter Fasano
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö
  • Frenesy Film Company
  • La Cinéfacture
  • RT Features
  • Water's End Productions
Levittäjä Sony Pictures Classics
Ensi-ilta
Kesto 132 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti, italia, ranska
Budjetti 3,5 miljoonaa dollaria
Tuotto 41,4 miljoonaa dollaria
Aiheesta muualla
IMDb

Call Me by Your Name on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut, Oscar-palkittu romanttinen draamaelokuva, jonka on ohjannut Luca Guadagnino. Se perustuu André Acimanin samannimiseen romaaniin vuodelta 2007, jonka pohjalta James Ivory käsikirjoitti elokuvan. Se sijoittuu Pohjois-Italiaan vuoteen 1983 ja kertoo 17-vuotiaan Elio Perlmanin (Timothée Chalamet), ja hänen isänsä amerikkalaisen assistentin Oliverin (Armie Hammer) suhteesta. Elokuvassa näyttelevät myös muun muassa Michael Stuhlbarg, Amira Casar, Esther Garrel ja Victoire Du Bois.

Elokuva sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 22. tammikuuta 2017. Elokuva on ollut arvostelumenestys ja erityisesti sen pääosaparin näyttelyä sekä elokuvan ohjausta, käsikirjoitusta ja musiikkia on kehuttu.

Elokuva palkittiin parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnolla oltuaan ehdolla myös parhaasta elokuvasta ja miespääosasta (Chalamet). Elokuva sai kolme Golden Globe -ehdokkuutta parhaasta draamaelokuvasta, miespääosasta draamaelokuvassa (Chalamet) ja miessivuosasta (Hammer).[1]

Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 26. tammikuuta 2018.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

17-vuotias Elio on viettämässä kesälomaa vanhempiensa kanssa karussa Pohjois-Italiassa vuonna 1983. Hänen amerikkalaisen arkelogi-isänsä kutsuma 24-vuotias jatko-opiskelija Oliver saapuu tälle kesätöihin. Luonteeltaan introvertti, musikaalisesti lahjakas ja bibliofiili Elio löytää aluksi vain vähän yhteistä huolettoman ja elämäniloisen Oliverin kanssa. Elio luovuttaa vastahakoisesti makuuhuoneensa Oliverille tämän vierailun ajaksi. Elio viettää kesäänsä kirjoja lukien, pianoa soittaen sekä tyttöystävänsä Marzian kanssa aikaa viettäen, kun taas Oliver kiinnostuu toisesta paikallisesta tytöstä, Chiarasta.

Hiljalleen Elio ja Oliver alkavat viettää aikaa yhä enemmän kahdestaan: he käyvät uimassa, pitkillä kävelyillä kaupungilla ja Elion isän arkelogisilla tutkimusmatkoilla. Elion ja Marzian suhde etenee seksiin, jolloin Elio testaa Oliverin reaktiota asiaan mutta huomaakin olevansa itse kiinnostunut tästä. Hän livahtaa Oliverin huoneeseen ja nuuhkii tämän uimahousuja masturboiden. Myöhemmin kaupungilla Elio tunnustaa tunteensa Oliverille, joka puolestaan kehottaa tätä hillitsemään itsensä. Vielä saman päivän aikana kaksikko päätyy suutelemaan, mutta Oliver on haluton etenemään pidemmälle. Heidän välinsä viilenevät.

Oliver vastaa Elion jättämään viestiin kirjoittamalla lapun Elion työpöydälle, jossa hän ehdottaa tapaamista keskiyöllä. Elio viettää päivän Marzian kanssa mutta ikävöi Oliveria. Keskiyöllä hän saapuu tapaamiseen, jolloin hän ja Oliver harrastavat seksiä. Seuraavien päivien aikana heidän suhteensa kehittyy voimakkaasti fyysisellä ja emotionaalisella tasolla ja he harrastavat seksiä säännöllisesti, mutta yhä salaten kaiken. Elio alkaa tässä vaiheessa vältellä Marziaa.

Haikeuden ja epävarmuuden tunteet alkavat vallata Elion ja Oliverin mieltä Oliverin kotiinpaluun lähestyessä. Poikansa suhteesta tietoiset Elion vanhemmat ehdottavat hänelle, että hän lähtisi Oliverin kanssa matkalle Bergamoon ennen tämän lähtöä takaisin Yhdysvaltoihin. Elion vanhemmat kutsuvat Marzian ja Chiaran päivälliselle Elion ja Oliverin linja-auton lähdettyä. Kolmen romanttisen yhdessä vietetyn päivän jälkeen sydämensä särkenyt Elio soittaa äitilleen ja pyytää tätä hakemaan hänet kotiin. Kotona poikaystävänsä teosta tietoinen Marzia ilmoittaa haluavansa yhä olla ystävä Elion kanssa. Elion isä kertoo ymmärtäneensä koko ajan poikansa ja Oliverin välisiä tunteita ja tunnustaa kokeneensa vastaavan tilanteen omassa nuoruudessaan. Hän kannustaa Eliota suremaan rauhassa ja oppimaan kokemuksistaan sen sijaan, että tämä yrittäisi päästä mahdollisimman nopeasti surustaan yli.

Oliver soittaa Hanukan aikana Eliolle ja tämän perheelle kertoen kihlautuneensa. Oliver kertoo Eliolle muistavansa kaiken tapahtuneen todella hyvin. Puhelun jälkeen murtunut Elio istuu takan edustalla, kun hänen perheensä ja talon muu henkilökunta valmistelevat juhlaillallista.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Timothée Chalamet  … Elio Perlman  
 Armie Hammer  … Oliver  
 Michael Stuhlbarg  … Mr. Perlman  
 Amira Casar  … Annella Perlman  
 Esther Garrel  … Marzia  
 Victoire Du Bois  … Chiara  
 Vanda Capriolo  … Mafalda  
 Antonio Rimoldi  … Anchise  
 Elena Bucci  … Art Historian  
 Marco Sgrosso  … Nico  
 André Aciman  … Mounir  
 Peter Spears  … Isaac  

Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on saanut kansainvälisesti myönteisen vastaanoton, suomalainen media mukaan lukien.

Aamulehti

Kari Salminen

5/5 tähteä [2]
Episodi

Marta Balaga

5/5 tähteä [3]
Helsingin Sanomat
Jutta Sarhimaa
5/5 tähteä [4]
Hufvudstadsbladet
Sara Ehnholm Hielm
5/5 tähteä [5]
Kaleva

Anssi Juntto

[6]
Lapin Kansa

Kari Kellokumpu

9 (4–10) [7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rubin, Rebecca: Golden Globe Nominations: Complete List Variety. 11.12.2017. Viitattu 11.12.2017. (englanniksi)
  2. Salminen, Kari: Call Me By Your Name on sivistynyt kulttuurielokuva, jossa katseilta kätkeytyvä rakkaus kukoistaa antaen elämälle merkityksen Aamulehti. 25.1.2018. Viitattu 26.3.2018.
  3. Balaga, Marta: Call Me by Your Name – elokuvan arvostelu Episodi. 25.1.2018. Viitattu 26.3.2018.
  4. Sarhimaa, Jutta: Vain kerran tässä kehossa. Helsingin Sanomat, 26.1.2018, s. B 4. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.3.2018.
  5. Ehnholm Hielm, Sara: En smekning som dröjer sig kvar. Hufvudstadsbladet, 26.1.2018, s. 26–27. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.3.2018.
  6. Juntto, Anssi: Arvio: Call Me By Your Name on kiireetön, kesäinen rakkaustarina – ja hyvin kaunis elokuva Kaleva. 2.2.2018. Viitattu 26.3.2018.
  7. Kellokumpu, Kari: Arvio: Ensirakkauden ikuiset jäljet – Call Me By Your Name ansaitsee Oscar-ehdokkuutensa Lapin Kansa. 12.2.2018. Viitattu 26.3.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]