Bulat Okudžava

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bulat Okudžava

Bulat Šalvovitš Okudžava (ven. Булат Шалвович Окуджава, georg. ბულატ ოკუჯავა; 1924 Moskova, Neuvostoliitto[1]1997[2] Clamart, Ranskalähde?) oli neuvostoliittolainen prosaisti ja runoilija. Hänen aloitteestaan syntyi laululiike, johon kuului myöhemmin esimerkiksi Vladimir Vysotski. Laululiikkeen nimi oli Taiteilijan laulu (ven. авторская песня, avtorskaja pesnja).[2]

Okudžava kirjoitti yli 200 laulua ja runoa.[2] Okudžavan runot ovat sekoitus venäläistä kansanrunoutta ja 1400-luvun ranskalaista chansonnier-tyyliä.lähde?

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bulat Okudžava syntyi kommunistiseen perheeseen, joka oli kotoisin Tbilisistä Gruusiasta. Okudžavan isä oli georgialainen ja äiti armenialainen. Bulat Okudžava oppi venäjän, jota kotona käytettiin. Vanhemmat sanoivat aina, että "puhutaan Leninin kieltä – venäjää".[2]

Bulatin isä oli NKP:n korkea georgialainen virkamies, joka pidätettiin ja teloitettiin vuonna 1937 Stalinin puhdistuksissa saksalaisena vakoojana. Myös Bulatin äiti pidätettiin, ja hän oli vankileirillä vuoteen 1955 asti.[2]. Bulat muutti Tbilisiin ja asui sukulaisten luonalähde?.

Bulat liittyi 17-vuotiaana vuonna 1941, vuosi ennen koulun päättymistä, vapaaehtoisena puna-armeijan jalkaväkirykmenttiin ja osallistui vuodesta 1942 taisteluihin natsi-Saksaa vastaan. Sodan jälkeen hän palasi 1945 Tbilisiin, suoritti lukion loppuun ja valmistui Tbilisin yliopistosta 1950.{{Lähde} Sen jälkeen hän työskenteli venäjän kielen opettajana[2] Shamordinon kylässä Kalugan oblastissa ja myöhemmin itse Kalugan kaupungissa.lähde?

Stalinin kuoleman jälkeen Bulat palasi 1956 Moskovaan, jossa hän toimi Molodaja Gvardija -lehden (Nuori kaarti) toimituksessa. Myöhemmin hän oli runo-osaston esimiehenä kulttuurilehdessä Literaturnaja gazetassa,[2] joka ilmestyi koko Neuvostoliiton alueella. Toimituksessa Bulat soitteli 1950-luvun puolivälissä vapaa-ajallaan kitaraa ja sävelsi omia lauluja.lähde?

Bulatin esikoisrunokokoelma ilmestyi 1956[1]. Hän oli vapaa kirjailija vuodesta 1961,[2] jolloin pienoisromaani Voi hyvin koulupoika! ilmestyi huomiota saaneessa antologiassa Tarusskije stranitsy, jossa julkaistiin aiemmin kiellettyjä tekstejä. Myöhemmässä proosassa hän yhdisteli historiaa ja arjen kuvausta.[1]

Okudžava kuoli pariisilaisessa sairaalaassa,[2] ja hänet on haudattu Vagankovon hautausmaalle Moskovaan. Bulatin kotitalon seinässä Moskovan Arbat-kadulla numerossa 43 on laatta, jossa lukee ”Bulat Okudžava asui täällä”. Bulatin datša Peredelkinossa on museona.lähde?

Okudžava vieraili Suomessa vuonna 1983. Okudžavan syntymän 90-vuotisjuhlan kunniaksi Suomessa järjestettiin konserttisarja 9.5.2014. Järjestäjänä toimi Cultura-säätiö yhdessä venäläisen Oktava-laulelmaklubin kanssa.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Päivälliset Bonapartelle. (Svidanije s Bonapartom, 1983.). Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2768-X. Sarja: Neuvostokirjallisuutta
  • Voi hyvin koulupoika! pienoisromaani antologiassa Kananjumala: uutta venäläistä proosaa, toim. Hans Björkegren, suom. Esa Adrian ja Markku Lahtela, Tammi, 1963

Suomennetut runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uuden runon Venäjä, toim. Toivo Flink, Petrozavodsk 1989 Karjala ISBN 5-7545-0041-6 Runot suomentanut Taisto Summanen,
    • Francois Villonin laulu (Молитва [Франсуа Вийона])
    • Gruusialainen laulu (Грузинская песня)
    • Ihailkaa toisianne... (Давайте восклицать...)
    • Laulu avatusta ovesta (Песенка об открытой двери)
    • Laulu Mozartista (Песенка о Моцарте)
    • Laulu pitkästä matkasta (Песенка о дальней дороге)
    • Laulu öisestä Moskovasta (Надежды маленький оркестрик)
    • Sotamiehen laulu (А мы с тобой, брат, из пехоты...)
  • Runous (lehti) 1983; nro 1. Runot on suomentanut Katja Losowitch,
    • Francois Villon (Молитва [Франсуа Вийона], 1964)
    • Miten oppia piirtämään (Если ты хочешь стать живописцем..., 1964)
  • Idän ja lännen runot: valikoima Neuvostoliiton ja Amerikan uutta runoa, suom. ja toim. Markku Lahtela ja Anselm Hollo, Helsinki: Weilin + Göös 1963. Runojen raakakäännös Zoja Kunttu, suom. Markku Lahtela
    • Laulu avoimesta ovesta (Песенка об открытой двери)
    • Parasta mitä tiedän
    • Taidemaalarit (Живописцы)
  • Laulu Moskovan muurahaisesta (Песeнка о московском муравье, 1959), suom. Kaj Chydenius, Kulttuurivihkot 1986; nro 8

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Okudzava, Bulat”, Otavan kirjallisuustieto, s. 549. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. a b c d e f g h i j Cultura-säätiö

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.