Brennersola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brennersola pohjoisesta nähtynä.

Brennersola (saks. Brennerpass, ital. Passo del Brennero) on merkittävä sola Alppien yli Italian (Etelä-Tirolin maakunta) ja Itävallan (Tirolin osavaltio) rajalla. Se on matalimpia Alpit ylittävistä solista, noin 1 375 metriä merenpinnasta, ja kulkukelpoinen ympäri vuoden.[1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brennerin kylän pääkatu.

Brennersolasta pohjoiseen ja etelään jatkuva laakso erottaa Stubain Alpit lännessä Zillertalin Alpeista idässä.[2] Koko laaksoa on vanhastaan kutsuttu nimellä Wipptal, mutta 1900-luvulta lähtien Wipptal-nimellä on tarkoitettu lähinnä laakson pohjoispuolta.[3]

Sola sijaitsee Alppien päävedenjakajalla. Laaksoa pohjoiseen virtaava Silljoki yhtyy Innsbruckissa Inniin, Tonavan sivujokeen. Laaksoa etelään virtaava Eisack (ital. Isarco) yhtyy Bolzanon jälkeen Adigeen, joka virtaa Adrianmereen.

Solan alue kuuluu Italian puolella Brennerin kuntaan ja Itävallan puolella Gries am Brennerin kuntaan. Solan korkeimmalla kohdalla näiden valtioiden rajalla on pieni Brennerin kylä. Siitä pohjoiseen Itävallan puolella ovat Gries, Steinach ja Matrei am Brenner. Eteläpuolella Italiassa on Sterzing (ital. Vipiteno).

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sola on vilkas kauttakulkuyhteys Pohjois- ja Etelä-Euroopan välillä.

Brenner on yksi vilkkaimmista liikenneyhteyksistä Alppien yli. Tämä johtuu toisaalta solan mataluudesta, toisaalta sen edullisesta sijainnista: solaan on hyvät yhteydet niin pohjoisesta (Inn- ja Silljokien laaksot) kuin etelästä (Eisackin laakso).[4]

Brennersolan kautta kulkee nykyään kolme liikenneväylää: vanha kylien kautta kulkeva maantie, vuosina 1964–1972 rakennettu maksullinen moottoritie (eurooppatie E45 – Itävallassa tienumero A13 ja Italiassa A22) sekä vuonna 1867 valmistunut Innsbruckin ja Veronan välinen rautatie.[4]

Solan ylitti tietullitilaston mukaan 11,7 miljoonaa ajoneuvoa vuonna 2007.[5] Maantierahtia se välittää 31 miljoonaa tonnia ja rautatierahtia 10 miljoonaa tonnia vuodessa (2004).[6] Maantieliikenne ruuhkautuu varsinkin lomakausina ja viikonloppuisin.[7]

Brennerin alitse on rakenteilla 55 kilometriä pitkä rautatietunneli, Brennerin pohjatunneli (saks. Brennerbasistunnel, ital. Galleria di base del Brennero) Fortezzasta Innsbruckiin. Tunnelin on tarkoitus valmistua vuonna 2025. Tunneli yhdistyy Innsbruckin lähellä olemassa olevaan tunneliin, jolloin yhtäjaksoisen rautatietunnelin pituudeksi tulee 64 kilometriä.[8][9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 400-luvun roomalaista tieverkkoa (Tabula Peutingeriana). Vetonina ≈ Innsbruck, Matreio ≈ Matrei am Brenner, Vepiteno ≈ Sterzing, Pontedrvsi ≈ Bolzano.

Brennersolan on arveltu olleen jo pronssikaudella käytössä meripihkan kauppareittinä.[10] Roomalainen tie solan kautta valmistui vuonna 215. Tie rakennettiin keisari Septimius Severuksen määräyksestä korvaamaan Via Claudia Augustaa, joka kulki hiukan lännempänä Reschensolan kautta.[11]

Sola on ollut niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sotilaallisestikin merkittävä roomalais- ja keskiajalla.[4] Alemannit hyökkäsivät sen kautta Italiaan vuonna 268.[12] Varhaiskeskiajalla sola toimi germaanien muuttoreittinä Etelä-Tirolin laaksoihin. 1200-luvulta lähtien sola kuului Tirolin kreivikuntaan, josta tuli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ja sittemmin Itävalta-Unkarin keisarikuntaa.[4] Vuoden 1919 Saint-Germainin sopimuksessa Itävalta luovutti Etelä-Tirolin Italialle, jolloin maiden raja tuli kulkemaan Brennersolan kautta.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Encyclopædia Britannica (verkkoversio, hakusana Brenner Pass) Viitattu 9.12.2012.
  2. Mathias Zehring: Ostalpen (Saksalainen Itä-Alppien aluejako Alpenvereinseinteilung der Ostalpen) Viitattu 10.12.2012. (saksaksi)
  3. Eva Favry ym.: Regional Report: Wipptal, Austria (sivu 6) 18.2.2003. Wien. Viitattu 11.12.2012.
  4. a b c d Christoph Stadel: The Brenner freeway (Austria–Italy): Mountain highway of controversy. Mountain Research and Development, 1993, 13. vsk, nro 1, s. 6–7. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.12.2012.
  5. Record truck transits of Brenner Pass AustrianTimes.at. 11.1.2011. Viitattu 9.12.2012.
  6. Query By Alpine Crossing - Brenner Statistics on Transalpine Transports. Zurich Process - Cooperation of Transport Ministers of Alpine Countries. Viitattu 9.12.2012.
  7. Vältä Gotthardia ja Brenneriä Turun Sanomien verkkojulkaisu. 28.6.2004. Viitattu 9.12.2012.
  8. Brenner base tunnel approved Railway Gazette. 11.5.2009. Viitattu 9.12.2012.
  9. The Brenner Base Tunnel BBT SE. Viitattu 9.12.2012.
  10. J. M. de Navarro: Prehistoric Routes between Northern Europe and Italy Defined by the Amber Trade. The Geographical Journal, 1925, 66. vsk, nro 6, s. 484. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.12.2012.
  11. Cornelis Van Tilburg: Traffic and Congestion in the Roman Empire, s. 17. Routledge, 2007.
  12. Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine, s. 214. Routledge, 2001.
  13. International Boundary Study No. 58 (Revised): Austria – Italy Boundary 1966. U.S. Department of State. Viitattu 9.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]