Bostonin brahmaanit
Bostonin brahmaanit (engl. Boston Brahmins) on termi, jolla tarkoitetaan Bostonin kaupungin varakasta ja korkeasti koulutettua historiallista yläluokkaa.[1] Nimitystä käytti ensimmäisenä lääkäri ja kirjailija Oliver Wendell Holmes sekä The Atlantic Monthly -lehdessä julkaistussa artikkelissa (1860) että kirjoittamassaan romaanissa (1861).[1][2] Nimitys rinnastaa bostonilaiset aristokraatit brahmaaneihin, intialaisen kulttuuripiirin oppineiden ja papiston kastiin, joka on korkein hindulaisuuden neljästä synnynnäisestä yhteiskuntaluokasta (varna).[2] Bostonin brahmaanisuvuista merkittävimpiin lukeutuvat ainakin Lowellit, Amesit, Adamsit, Cabotit, Forbesit, Appletonit, Crowninshieldit ja Saltonstallit.[3]
Holmes – joka luki itsensä mukaan ”brahmaanien” ryhmään – käytti termiä alun perin bostonilaisista suvuista, jotka tuottivat sukupolvi toisensa jälkeen merkittäviä tutkijoita Harvardin yliopiston kaltaisiin instituutioihin. Nimitys yleistyi nopeasti, ja siihen yhdistyivät ajatukset varallisuudesta, poliittisesta vaikutusvallasta ja vanhasta englantilaisesta sukutaustasta. Eri sukujen jäsenet menivät usein keskenään naimisiin, ja monet perustivat ja rahoittivat bostonilaisia kulttuurilaitoksia: esimerkiksi Bostonin sinfoniaorkesteri, Isabella Stewart Gardner Museum ja Museum of Fine Arts ovat kaikki kaupungin perinteisten ”brahmaanisukujen” jäsenten tai heidän puolisoidensa perustamia.[2][3]
Bostonin merkittävimmät brahmaanisuvut olivat taustaltaan pääosin anglikaaneja ja puritaaneja, jotka saapuivat Uuteen-Englantiin 1600–1700-luvuilla ja saavuttivat erilaisella liiketoiminnalla huomattavan rahallisen omaisuuden viimeistään 1800-luvun puoliväliin tultaessa.[1][3] Useiden sukujen tapauksessa omaisuus oli peräisin teollisuudesta, ennen kaikkea tekstiiliteollisuudesta, tai meriteitse tapahtuvasta kaupankäynnistä, toisinaan jopa alkoholin salakuljetuksesta tai mannertenvälisestä oopiumikaupasta.[3]
Bostonin yläluokan arvomaailmaan vaikutti huomattavasti puritaanien kalvinistinen uskonto, minkä vuoksi monet suvut olivat haluttomia mahtailemaan omilla rikkauksillaan.[1] Bostoniin tai sen ympäristöön ei esimerkiksi syntynyt samanlaisia näyttäviä huvila-alueita kuin Rhode Islandin Newportiin tai Floridan Palm Beachiin.[3] He arvostivat myös kulttuuria ja ennen kaikkea koulutusta.[1][3]
Bostonin brahmaanisuvut tunnettiin myös vastahakoisesta suhtautumisestaan erityisesti irlantilaiseen maahanmuuttoon, joka muutti kaupunkia merkittävästi 1800–1900-luvuilla.[1][2] Siinä missä muun muassa New Yorkissa ja Chicagossa uusien maahanmuuttajaryhmien vaikutusvalta juurtui varsin nopeasti, Bostonissa yläluokka vastusti kiivaasti heidän asettumistaan kaupunkiin.[1] Esimerkiksi irlantilaistaustaiset ja katolilaiset Kennedyt eivät olisi historiallisesti lukeutuneet brahmaanisukujen joukkoon, vaikka nykyisin jotkut heitä sellaisena pitävätkin.[2]