Bo Andersson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bo Frans Elnes Andersson (12. joulukuuta 1937 Helsinki[1]7. toukokuuta 2020[2][3]) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja,[4] jonka suuri yleisö tuntee parhaiten Erna Tauron ja Tove Janssonin kirjoittaman ”Syyslaulun” sekä ruotsin- että suomenkielisistä levytyksistä 1960-luvun lopulta.[5] Pitkän teatteriuransa ohella hän on levyttänyt kuutisenkymmentä muutakin laulua, enimmäkseen ruotsiksi.[6]

Bo Andersson syntyi helsinkiläisen liikemiehen pojaksi, pääsi ylioppilaaksi Brändö samskolanista ja opiskeli teatterialaa muun muassa Tukholmassa ja jazzmusiikkia New Yorkissa. Hän on näytellyt 1960-luvun alkupuolelta lähtien Lilla Teaternissa, Wasa Teaterissa ja Åbo Svenska Teaterissa sekä pisimpään Helsingin Svenska Teaternissa vuosina 1967–1979 ja 1983–2000.[7]

Näyttämörooleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Horst (Bent)
  • Dysart (Equus)
  • Zorba (Zorba)
  • Huovinen (Cell 21)
  • Harpagon (Saituri)[4]
  • Herr Schulz (Cabaret)[7]

Levyalbumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1977: Höstvisa, Love Records LRLP-246, yhdessä Erna Tauron kanssa.
  • 1978: Syyslaulu, Love Records LRLP-295, yhdessä Erna Tauron kanssa.
  • 1980: Tillsammans med Bo Andersson & Kalevi Rothberg, Fifty-Fifty Records FFLP-66.
  • 1993: Eino Leino / Bo Andersson ‎– Nocturne, Finnlevy ‎200272.
  • 2003: Muistatkos? Minns Du? yhdessä Pirjo Bergströmin kanssa, BOCD-3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma 1965: Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 415. Helsinki: Tammi, 1965.
  2. Bo Andersson har avlidit. Hufvudstadsbladet, 10.5.2020, s. 31. Artikkelin verkkoversio.
  3. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 17.5.2020, s. C 13. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.5.2020.
  4. a b Vem och vad 1996, s. 27. Helsingfors 1996. ISBN 951-50-0800-X
  5. Bo Andersson sjunger Höstvisa. Yle Arkiv 19.08.2014. Viitattu 1.5.2017.
  6. Bo Andersson.[vanhentunut linkki] Äänitearkisto. Haettu 1.5.2017.
  7. a b Nenonen, Säde: Kuka? Bo Andersson. Helsingin Sanomat 26.4.2011. Viitattu 1.5.2017.