Bertel von Bonsdorff
Bertel Magnus von Bonsdorff (19. huhtikuuta 1904 Helsinki[1] – 10. tammikuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen lääketieteen ja kirurgian tohtori ja Helsingin yliopiston sisätautiopin professori.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Von Bonsdorffin vanhemmat olivat professori Carl Gabriel von Bonsdorff ja Bertha Johanna Sumelius ja puoliso vuodesta 1931 lääketieteen lisensiaatti Sara Elin Cecilia Lindström. Diplomi-insinööri, johtaja Magnus von Bonsdorff (s. 1934) on heidän poikansa.[1] Tutkijasuvun jälkeläisenä von Bondorff suuntautui tutkimustyöhön jo opiskeluaikanaan. Hän osallistui myös ylioppilaspolitiikkaan ja oli muun muassa vaikuttamassa munuaissairauksien klinikan perustamisessa Marian sairaalaan. Hän valmistui lääkäriksi 1931 ja väitteli 1933 tohtoriksi Göttingenin Georg-August-yliopistossa Saksassa. Väitöksen aiheena oli verenpaineen suora mittaus. Von Bonsdorff sai sisätautien erikoislääkärin pätevyyden 1934 ja työskenteli Helsingin yliopiston dosenttina vuodesta 1935. Professoriksi hänet nimitettiin 1947.
Von Bonsdorffin merkittävin tutkimus käsitteli leveän heisimadon aiheuttamaa pernisiöösiä anemiaa, joka oli ennen sotia kansantauti Suomessa. Hän osoitti, että heisimato imee kantajastaan niin suuria määriä B12-vitamiinia, ettei sitä riitä tarpeeksi madonkantajan elimistölle. Hän ei kuitenkaan onnistunut selvittämään, mihin mato tarvitsee B12-vitamiinia ja miten se kerää sitä itseensä.[2]
Von Bonsdorff osallistui kansanterveystyöhön Samfundet Folkhälsanissa, jossa hän aloitti ennen toista maailmansotaa ja toimi sen puheenjohtajana 1962–1980. Hän oli jäsenenä myös Suomen Tiedeseurassa ja sen puheenjohtajana seuran täyttäessä 125 vuotta vuonna 1963. Silloin hänen aloitteestaan perustettiin parasitologian laitos Åbo Akademin yhteyteen. Hän julkaisi lukuisia tutkimuksia hematologian, kardiologian ja parasitologian alalta. Lisäksi hän julkaisi alansa oppikirjoja, joita on käytetty lääkäri- ja sairaanhoitajakoulutuksessa.
Jäätyään eläkkeelle 1971 von Bonsdorff omistautui lääketieteen historian tutkimiselle ja julkaisi 1978 lääkäreiden ja lääketieteen historiaa käsittelevän teoksen Läkare och läkekonst i Finland under 300 år: 1640-1940. Se on edelleen merkittävin alan teos Suomessa. Hän harrasti myös kirjallisuutta, kuvataiteita ja sukututkimusta.
Von Bonsdorff on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 82. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- Korppi-Tommola, Aura: ”Bonsdorff, Bertel von (1904–2004)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 724–725. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.
- Suomen lääkärit 2002. Suomen Lääkäriliitto. ISBN 951-9433-44-9
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 53–54. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Forsius, Arno: B 12 -vitamiini eli kobalamiini ja pernisiöösi anemia. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bertel von Bonsdorffin muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 10.1.2004. Viitattu 18.8.2019.
- Bonsdorff, Bertel von hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
