Benjamin Péret
| Benjamin Péret | |
|---|---|
 Benjamin Péret |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. heinäkuuta 1899 Rezé, Loire-Atlantique, Ranska |
| Kuollut | 17. syyskuuta 1959 (60 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Kirjallinen suuntaus | dadaismi, surrealismiin |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Benjamin Péret (4. heinäkuuta 1899 Rezé, Loire-Atlantique, Ranska – 17. syyskuuta 1959 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen runoilija, joka liitetään surrealismiin ja André Bretoniin.[2] Hänen tuotantonsa oli varsin laaja, 30 teosta runoja, esseitä ja proosaa. Hän oli dadaisti ennen kuin liittyi surrealisteihin. Hän oli surrealismin alkuvaiheen lehden La Révolution surréaliste toimittajia.[3].
Péret käytti heti alun pitäen hyväkseen automaattikirjoituksen metodia, jonka Breton vähän myöhemmin Surrealismin manifestissa liitti liikkeen ytimeen. Automaattikirjoitus oli Péret'lle kuin luontaista, ja teksti oli pientä tiivistä käsialaa, ilman yliviivauksia. Muiden keskeisten surrealistien mukana Péret hylkäsi provokatorisen dadan. Hän oli Bretonin rinnalla "ladaten hänet kuin sähköpariston ja muutenkin inspiroiden, innostustaan lietsoen" (Robert Benayoun).[4]
Péret-seura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Péret'n muistoa kunnioittamaan on 1963 perustettu seura L'Association des amis de Benjamin Péret, joka on julkaissut Péret'n kootut teokset Oeuvres complètes. Yhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet sen perustamisesta alkaen:[5]
- Robert Lebel 1963–1984
- Jean-Louis Bédouin 1984–1996
- Claude Courtot 1996–2008
- Gérard Roche vuodesta 2008
Yhdistys julkaisi vuosina 1995–2012 lehteä Trois cerises et une sardine, ja vuodesta 2012 lähtien se on julkaissut kerran vuodessa julkaisun Cahiers Benjamin Péret.[5]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kellarin kätköistä, Valitut runot, koonnut ja suomentanut Janne Salo. Palladium-kirjat 2021 ISBN ISBN 978-952-7256-31-2
Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lähde[6]
- Hautakirjoitus sodassa kuolleiden muistomerkissä, suom. Kari Uuttu. Julkaisussa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2002; nro 4
- Hautakirjoitus sodassa kuolleiden muistomerkkiin, suom. Olli Sinivaara. Julkaisussa: Tuli & Savu: runouslehti 2004; nro 2
- Laulu kuivuuden aikaan, suom. Aki Salmela. Julkaisussa: Tuli & Savu: runouslehti 2004; nro 2
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Péret, Benjamin, Bibliothèque nationale de France, päivitetty 29.12.2016, viitattu 8.11.2021 (ranskaksi)
- ↑ Kirjallisuudentutkimus: surrealismi, Tieteen termipankki, viitattu 8.11.2021
- ↑ Hannah Freed-Thall, Péret, Benjamin, Routledge 15.10.2018, viitattu 8.11.2021 (englanniksi)
- ↑ Merkintöjä Benjamin Péret'n elämästä. Kellarin kätköistä, s. 138–139
- ↑ a b Présentation de l'Association des amis de Benjamin Péret viitattu 9.11.2021 (ranskaksi)
- ↑ Benjamin Péret, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.10.2021, viitattu 8.11.2021
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Benjamin Péret Wikimedia Commonsissa
- Association des amis de Benjamin Péret. benjamin-peret.org (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
